Luonnon monimuotoisuus ja vieraslajien torjunta

Uudenkaupungin viheralueverkosto nivoo yhteen puistot, virkistysalueet, lähimetsät, kun siniverkosto taas sisältää vesialueet, pienvedet ja rakennettujen alueiden hulevedet. Näillä verkostoilla on valtava merkitys myös kuntalaisille; virkistyksessä, liikkumisessa, melun suodatuksessa ja hiilidioksidin sitoutumisessa. Verkostojen merkitys myös paikallisille elinkeinoille on kiistaton. Kaikenlaisen kehittämisen tulisi tapahtua luonnon kanssa sopusoinnussa. Luonnon monimuotoisuus, lumo, on elämän edellytys.

Suomen luontotyypeistä noin puolet on uhanalaisia, myös niin sanottu tavanomainen luonto on vähenemässä. Luonnon monimuotoisuutta, elonkiertoa, on vaalittava ja myös rakennetuilla alueilla luonnon monimuotoisuuteen on panostettava. 

Ajankohtaista

Ugin ilmasto- ja ympäristöohjelma on hyväksytty

Uudenkaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma, tuttavallisesti Ilmo on valmistunut.

Lumo-pihakyltit ja lumorinkitoiminta

We make transition -hanke Minun lähiluontoni -teemalla

Oppaita ja selvityksiä

Vapaa-ajan asunnon maisemahoidon opas

Maisemalla on merkitystä. Miten saada kaunis ja luonnomukainen piha? Miten tehdä rannasta viihtyisä ja helppokäyttöinen? Lue vinkit maisemanhoitoon oppaasta. Vaikka oppaan julkaisusta on jo aikaa, ovat sen pääperiaatteet yhä toimivia. 

Uudenkaupungin sini-viherrakenne- ja ekosysteemipalveluselvitys

Selvityksen tavoitteena oli tunnistaa Uudenkaupungin alueen keskeinen sini-viherrakenne ja -verkosto sekä sen tarjoamat ekosysteemipalvelut osayleiskaavan työn tueksi. Työssä keskityttiin sini-viherrakenteen ja -verkoston nykyisiin arvoihin sekä nykyisiin ja kehitettäviin yhteyksiin.

Uudenkaupungin saarten METSO-kartoitukset

kartoituksen tavoiteena oli selvittää Uudenkaupungin omistamien kuuden saaren metsien soveltuvuus Metsoohjelmaan sekä niiden ennallistamis- ja luonnonhoidon tarpeen arviointi. Laattiskerissa ja Vesikarissa toteutettiin koko saaren kattavat Metso-kartoitukset ja hoidon tarpeen arvioinnit. Pähkinäisen, Iso-Haiduksen, Haidustenkarin ja Koiviston saarten kartoituksessa taas tarkistettiin  vuonna 2012 tehdyn Metso-kartoituksen kuviokohtainen Metsoluokka, sekä arvioitiin ennallistamisen ja luonnonhoidon tarve kuvio- tai pistekohtaisesti. Kartoitus oli osa kuntien METSO-rantajatkumot-hanketta, jossa kehitetään pienvesien ja rantakohteiden suojelua sekä edistetään monimuotoisuusjatkumoja

Uudenkapungin luonnon pääpiirteitä

Uudenkaupungin viherrakenteen yleisilmettä määrittää vahvasti sijainti meren ja laajojen yhtenäisten metsä- ja maatalousalueiden välissä. Kantakaupungin ulkopuolella esiintyy erityisen laajoja, lähes katkeamattomia metsä- ja peltoalueita. Sama ilmiö toistuu saaristossa, mutta pienempialaisina, meren tai makean veden ympäröiminä saarekkeina. 

Kantakaupungin alueella viherrakenne on sen sijaan pienipiirteisesti vaihtelevaa, säntillistä ja enimmäkseen hoidettua ja muokattua viheraluetta. Uudenkaupungin viherrakenteen persoonallisena yksityiskohtana tulee mainita poikkeuksellisen hyvin säilyneen empire-tyylisen puutalokeskustan vehreys. Rakentuneisuus näkyy etenkin merenpuoleisen rantaviivan muokkauksena. Ainoastaan Santtion ja Saarniston alueiden edustalla Santtionrannassa ja Kaunisrannassa sekä Ykskoivun niemen pohjoispuolella esiintyy luonnonmukaisemmasta kasvillisuudesta koostuvaa rantapuistoa.

Koillisesta läheltä Laitilan rajaa alkaa laaja rapakiviselänne. Tämä kallioperä ulottuu Kalannin puolella Hallun, Kallelan, Kylähiiden ja Varhelan kylien alueille. Kallelan ja Hallun kylät kuuluvat osaksi Laitilan viljelymaisemaa, joka on yksi Suomen 186:sta valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta. Nämä ovat Suomen maaseudun edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan.

Luonnonsuojelu

Saaristo ja suojelualueet

Tutustu Uudenkaupungin saaristoon ja suojelualueisiin

Luonnonmuistomerkit

Luonnonmuistomerkit ovat suojeltuja luonnonmuodostumia. Luonnonmuodostumia voidaan suojella muun muassa niiden kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen tai tieteellisen arvon vuoksi. Muutamia luonnomuistomerkkejä on listattu Muita luonto- ja kulttuurikohteita -sivulla.

Vieraslajien torjunta

Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia lajeja, jotka ovat levinneet maahamme ihmisen mukana tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslajit ovat pitkään olleet tunnustettu ongelma jo Suomessakin, mutta viime vuosina vieraslajien esiintymät ovat hälyttävästi entisestään laajentuneet.

Osa vieraslajeista on määritelty haitallisiksi. Suomessa on haitallisista lajeista oma kansallinen vieraslajiluettelo ja lisäksi EU on laatinut oman listan haitallisista vieraslajeista.

Useat vieraslajit on tuotu alun perin koristekasveiksi, mutta pihapiireistä ne ovat päässeet leviämään läheiseen luontoon. Vieraslajeilla ei usein ole lainkaan luontaisia kilpailijoita uusilla esiintymisalueilla, joten luontoon levitessään ne helposti valtaavat elinympäristöjä ja syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja.

Lisää tietoa vieraslajeista löytyy kansallisesta vieraslajiportaalista linkistä vieraslajit.fi. Sinne voi myös ilmoittaa uusista vieraslajiesiintymistä.

Kiinteistön omistajan vastuu

Vieraslajien tarkoituksellinen kasvattaminen on kiellettyä ja esiintymät omalla kiinteistöllä on aina hävitettävä. Mitä nopeammin ongelmaan tarttuu ja aloittaa torjuntatoimenpiteet, sen nopeammin haitallisesta lajista pääsee eroon. Jos kiinteistöllesi on levinnyt haitallinen vieraslaji tahattomasti, tulee sitä myös torjua, jos esiintymästä aiheutuu merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisten terveydelle ja esiintymä voidaan hävittää kohtuullisin keinoin.

Vieraslajien kasvijätettä torjuntakohteelta tai puutarhasta ei missään tapauksessa saa viedä luontoon.
Ennen kukintaa alas niitetyt kasvit voidaan jättää torjuntapaikalle kuivumaan ja maatumaan. Jos kasvit ovat jo ehtineet kukkimaan tai torjuntajätteessä on mukana juuria, tulee kasvijäte kerätä jätesäkkeihin ja hävittää seka- tai energiajätteen mukana.

Kotikompostiin ei saa laittaa muita kuin lisääntymiskyvyttömiä kasvinosia, koska kotikomposteissa lämpötila ei nouse riittävän korkeaksi ja tuhoa siemeniä tai juurakoita. 

Haitalliset vieraslajit

Haitalliseksi vieraslaji luokitellaan silloin, kun siitä aiheutuu selkeää haittaa alueen alkuperäiselle lajistolle, ne tuovat mukanaan tauteja tai ne aiheuttavat tuhoa mm. maa- ja metsätaloudelle. Haitallisien vieraslajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Vieraslajien torjuntavastuu on ensisijaisesti maanomistajalla. EU:n tasolla haitallisiksi vieraslajeiksi on luokiteltu Suomeenkin levinneet jättipalsami sekä jättiputket.

Kansallisesti haitalliset vieraslajit

Suomessa on oma kansallinen vieraslajiluettelo, johon lisättiin kesäkuussa 2019 uusia lajeja. Sekä EU:n vieraslajiluetteloon että kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti, muu hallussapito ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä.

Kasvilajeista kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat komealupiini, kurtturuusu, japanintatar, sahalinintatar, tarhatatar, alaskanlupiini, hamppuvillakko, kanadanvesirutto ja lännenpalsami. Kurtturuusun maahantuonti- ja myyntiki sekä kasvattaminen on kiellettyä.

Vieraseläinlajit