Käätyjärvi

Käätyjärvi on matalahko järvi Ruokolanjärven vieressä. Järven kalakanta koostuu lähinnä ahvenista ja hauista. Käätyjärvi on padottu ja kasvatettu nykyiseen kokoonsa 1960-luvulla kun sitä käytettiin Ruokolanjärven vedenottamon varastoaltaana. 

Nykyään järven pinta-ala on n. 20 ha ja syvyys paikoitellen menee kolmeen metriin. Järven ympäristö on suosittua ulkoilualuetta, sillä järven ympäri kiertää kävelyreitti ja halutessasi voit paikoitellen kulkea myös rantapolkuja pitkin.

Käätyjärven rannalla on myös lasten leikkipaikka sekä ulkokuntoiluvälineitä.

Järvellä pesii myös jonkin verran lintuja. 

Talvisin jäätilanteen salliessa Käätyjärvelle  tehdään sekä latu että retkiluistelurata. 

Käätyjärven historiaa

Käätyjärven historiassa on kaksi merkittävää käännekohtaa 1964 ja 1994. Uudenkaupungin ydinkeskustan tuntumassa sijaitsevan Käätyjärven vedenpintaa nostettiin 60-luvulla. Sitä ennen järvi oli  turvemaiden ympäröimä ruokoa kasvava vesialue, jonka keskisyvyys oli noina aikoina puolisen metriä ja suurin syvyyskin vain metrin. Vedenpinta nostettiin tuolloin suoraan viljelys- ja turvemaille ja ainoastaan alueen puusto raivattiin ennen nostoa. Tämän vuoksi järven pintaan nousi myöhemmin kelluvia turvelauttoja.

Länsi-Suomen vesioikeus myönsi Uudellekaupungille luvan nostaa järven vedenpintaa 2,4 metriä. Nosto oli tarpeen Rikkihappo Oy:n tehtaitten, sittemmin Kemiran suolattoman veden saannin turvaamiseksi. Tarve oli väliaikainen. Makean veden allas oli jo padottu, mutta sen vesi ei ollut vielä suolatonta.

Veden pinnan nosto 1964 kasvatti järven nykyiselleen. Veden alle jäi kolme hehtaaria peltoa ja yhdeksän hehtaaria metsämaata. Vedenpinnan nosto toteutettiin rakentamalla penger Ruokolanjärven ja Käätyjärven väliselle kannakselle sekä järven etelärannalle, Salmen tilustien paikalle. Kumpikin penger on varustettu säännöstelylaitteilla, joiden avulla Käätyjärven vesien juoksutusta säännöstellään joko Ruokolanjärveen tai Salmenojaan.

Puustoa jouduttiin kaatamaan vielä useita vuosia noston jälkeen. Järvi oli itäpuolta lukuunottamatta ympäröity maavallein.

Pinnan noston jälkeenkin Käätyjärvellä oli lähinnä maisemallista arvoa ja virkistyskäyttöarvot olivat vähäiset, koska veneily on kielletty, eivätkä järven rannat ja pohja ole soveliaita uimakäyttöön. Lisäksi virkistyskalastusta hankaloittavat järven pohjassa olevat kannot. Veden laatu ei toisaalta aseta esteitä uimakäytölle.

Käätyjärvi poikkesi ekologialtaan huomattavasti "luonnollisesta" järvestä. Järvellä ei ollut havaittavissa selvää syvyyssuhteiden mukaan määräytyvää kasvillisuuden vyöhykkeisyyttä, joka johtunee järven syntytavasta. Vesikasvilajien määrä oli kuitenkin suuri, ottaen huomioon, että vesikasvien leviäminen tekojärviin on yleensä hidasta. Varsinaisia vesikasveja alueelta havaittiin ulpukka, kilpukka, pikkulimaska ja uistinvita. Näiden lisäksi vesirajassa ja rantamatalikossa kasvoi mm. vehkaa, haarapalpakkoa, ranta- luikkaa ja sarjarimpiä.

1990-luvun muutokset

Käätyjärvi sai olla omissa oloissaan 1990-luvulle asti. Veden alle jääneet ravinteet näyttivät voimansa siten, että järveen syntyi pintaan nousseita kelluvia, tuulten mukaan siirtyviä saaria, joissa kasvoi melko suuria puitakin. Saaret houkuttelivat mm. pikkupoikia ja vaarana oli että joku heistä olisi tippunut turvekkeroksen läpi veteen saaren alle. Sieltä pelastautuminen olisi saattanut olla mahdotonta. 

Ruoppaukset tehtiin syksyllä 1994 ja työ maksoi kokonaisuudessaan noin 1,2 miljoonaa. Siihen siis saatiin valtion hankerahaa. Hanke piti aloittaa jo 1993, mutta selvitykset ympäröivien asuinalueiden rakennusten painumisesta eivät olleet vielä valmistuneet. Selvityksen mukaan merkittävää painumavaaraa ei lopulta ollut ja vedenpintaa laskettiin 0,8 m.

Käätyjärven vesialueen kunnostuksen rahoitti valtio Turun vesi-ja ympäristöpiirille myöntämällään 1, 1 milj.mk:n määrärahalla. Järven kunnostus alkoi syksyllä 12.9.1994. Kunnostuksen tarkoituksena oli tehdä siitä monipuoliseen virkistyskäyttöön tulevaisuudessa soveltuva järvi. Vesitilavuutta lisätiin poistamalla turvelautat ja pohjaliejukerros rantojen läheisyydestä. Lisäksi rantoja siistittiin ja muotoiltiin.

Ruoppaustöiden alettua syyskuussa laskuaukot suljettiin ja vedenpinta nousi alkuperäiseen tasoonsa. Lisäksi järvi pidettiin töiden aikana mahdollisimman pitkään suljettuna vesistönä, jotta Käätyjärven työnaikaisen vedenlaadun heikkenemisen vaikutukset Ruokolanjärveen jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Salmenojan kautta ei ole laskettu työnaikaisia valumavesiä. Ruokolanjärven puoleisen laskuaukon edustalle rakennettiin leveä ylisyöksypato, jonka yli puhtain pintavesi työn aikana purkautui.

Ruoppausta tehtiin sekä rannalta käsin, että imuruoppaamalla. Massoja tuli noin 47.000 m3 ja ne läjitettiin itäreunalle kahteen eri altaaseen. Toinen altaista oli kaupungin tekemä. Lisäksi osaa massoista urakoitsija käytti muotoiluihin ja kaupunki otti turvemaita viherrakentamiseen.

Lähteet mm. 
TURUN VESI- JA YMPÄRISTÖPIIRI: KÄÄTYJÄRVEN KUNNOSTUS
INSINÖÖRITOIMISTO MAA JA VESI OY: KÄÄTYJÄRVEN VARASTOALTAAN RAKENTAMINEN 

Käätyjärven kehitys on nähtävissä ilmakuvista ja karttojen avulla