Koko Vakka-Suomi vietti kukoistuskauttaan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1875 Uudenkaupungin kauppalaivasto oli Suomen meriliikenteen toiseksi suurin. Yksi keskeisistä paikoista oli laivanvarustus- ja -rakennuspaikkana tunnettu Lyökki. Talvisin Lyökin satamassa saattoi olla talvehtimassa jopa kaksikymmentä purjelaivaa. Laivojen vesillelaskussa oli syytä säilyttää hyvät välit haltijoiden kanssa:
”Uut laiva ei meinat millä saar lähtemä oma elementtihis, Jonatan ko ol laivan pykmestar men fööri ettehe ja näk et siäl kaks musta poikka tappel, ni hän sanos: ” ”Älkkä ny poja tapelkko, kyl toine pääse halttiaks siihe toisse laiva mink köli juur tehrä ja toinen tähä.” ” Siin samas laev läks menemä ja tapleva musta poja katosi.”
Lyökin alueella saaret ovat kapeiden, syvien salmien erottamia. Paikka olikin ihanteellinen luotsiasemalle. Lyökin ensimmäinen luotsitupa valmistui 1858. Lyökin asemalla palvelleet luotsit olivat pääosin kylän omia miehiä. Luotsaus oli melkeinpä ”sukuvika”, eli usein se periytyi isältä pojalle. Luotsien tehtävänä oli ohjata laiva turvallisesti joko satamaan, ulos merelle tai halki sisäsaariston. Luotsauksen ohella työtehtäviin kuului merimerkkien teko, huolto ja väylien ylläpito.
Luotsiasema on nykyään yksityisomistuksessa.
Rauhankatu 10, PL37, 23501 Uusikaupunki
Puh./Tel.
matkailu@uusikaupunki.fi
visituusikaupunki.fi
Tarinat kerännyt ja kirjoittanut: Johanna Pakola, Terhi Raumonen, Mikko Paana, Heli Walls
© Mainostoimisto Tekokuu
