Äänestä vuoden Hehkuvinta 2025!

Uudessakaupungissa valitaan jo kuudetta kertaa Vuoden Hehkuvin persoona!

Äänestä omaa suosikkiasi oheisella verkkolomakkeella tai täyttämällä kuponki Uudenkaupungin pääkirjastossa 20.10. alkaen arkisin klo 10-19, perjantaisin 10-17 ja lauantaisin 10-14.  

Äänestysaikaa on tiistaihin 28.10. asti. Äänestäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti, joka oikeuttaa ostoksiin ja palveluihin Uudenkaupungin kivijalkaliikkeissä.

Hehkuvin 2025 ja lahjakortin voittaja julkistetaan Hehku-karnevaalissa perjantaina 31.10.

Petri Hatakka – Wintterin hyväntuulinen monitoimimies

Oli kyse sitten monitoimijatalo Wintterin tilavarauksista, torin esiintymislavan avaamisesta, koripallo-ottelun tekniikasta tai konserttien säestämisestä, taustalta tuntuu aina löytyvän sama kaveri: Petri Hatakka. 

Vetävästä askeleesta on eittämättä hyötyä kaupungin yleismies jantusena, tai jollain tavoin hän ainakin tuntuu ehtivän joka paikkaan. Miten ihmeessä aika ja energia riittää kaikkeen?

– Tykkään ihan aidosti työstäni, tästä kaupungista ja sen ihmisistä, Petri perustelee. – Nautin niistä pienistä hetkistä, kun kesäaamuna menen avaamaan torilavaa, vaihdan kuulumiset Lundelinin Tertun kanssa ja juon torikahvilassa aamukahvit. Mikäs täällä on touhutessa. 

Hän kehuu Uuttakaupunkia sopivan kokoiseksi paikaksi, jossa on koko ajan hyvä pöhinä. 

– Onhan täällä kaupungin kokoon nähden tosi paljon kaikkea, aina harrastuksista ravintoloihin. Ja se, miten kaikkeen on panostettu, vaikkapa nyt kaupunginlahteen ja keskustaan tai nyt tähän Wintteriin, Petri hehkuttaa. 

Kun on työssä aktiivisesti olemassa muita varten, vapaalla on syytä muistaa hoitaa myös omaa hyvinvointia. Petrille tärkeä harrastus on VPK-toiminta. 

– Ja tietysti koiran kanssa tulee lähes päivittäin ulkoiltua. Soittokeikkojakin on sen verran, että välillä tulee käytyä myös muissa maisemissa. Sekin tekee ihan hyvää. 

Miten touhukas monitoimimies sitten jaksaa pysyä hyväntuulisena ja aktiivisena myös pimeän vuodenajan yli? 

– Uusi uimahalli on ihan mahtava, lasten kanssa tykätään käydä siellä uimassa. Ja ylipäätään käyn mahdollisimman paljon erilaisissa urheilu- ja kulttuuririennoissa, kuten teatterissa, Kuvalassa ja korismatseissa, Petri listaa.

Vähän on myös vedettävä lopuksi “kotiin” päin. 

– Wintterihän on myös upeasti valaistu, täällä on pimeälläkin valoisaa. Talohan suorastaan hehkuu ulospäin. 
 

Reija Sallinen – rohkea ja sinnikäs ravintoloitsija

Kun edellinen yrittäjä päätti runsas vuosi sitten kesällä luopua ravintola Captain’s Makasiinin ja Public House Olkkarin yrittäjyydestä, useita vuosia ravintoloissa työskennellyt Reija Sallinen otti vetovastuun. Päätös ei ollut haastavassa maailmantilanteessa helppo, mutta tuntuu edelleen oikealta. 

– Mietin, miten saan paletin pyörimään, kun on kaksi lasta ja koirakin, Reija sanoo. – Lopulta tulin siihen tulokseen, että juuri jotain tällaista olen aina halunnut kokeilla. 

Haastavilla hetkillä esiin nousee Reijan positiivinen perusluonne. Hän ei suostu vaipumaan alakuloon, oli tilanne kuinka tiukka tahansa. 

– Totta kai on myös niitä hetkiä, kun ei millään jaksaisi, mutta onneksi on ympärillä hyvä tukipiiri, joka tsemppaa, hän mainitsee. – Pyrin aina pitämään itseni positiivisena ja etsimään myönteisiä puolia hankaluuksistakin. Olen oppinut, että huonossakin on aina jotain hyvää. 

Iloa tuovat myös mukavat ja aktiiviset asiakkaat. 

– On tuntunut tosi kivalta, kun Olkkarin vakkariporukka on löytänyt tänne Makasiiniin, ja toisin päin. Saan asiakkailta myös paljon vinkkejä ja toiveita, niitä otan ilolla vastaan. 

Uuttakaupunkia Reija hehkuttaa sopivan kompaktiksi kaupungiksi, jossa on kaikki tarvittava. 

– Ihmiset ovat tuttavallisia, ja yrittäjät auttavat toinen toisiaan. Ja meri on tietysti lähellä, hän kehuu. – Tykkään hirmuisesti erilaisista tapahtumista, niiden vaikutukset tuntuvat myös ravintoloissa. 

Ravintolayrittäjä taklaa alkavaa pimeyttä tunnelma edellä. 

– Villasukat ja kynttilät, hän sanoo. – Niiden avulla selviää.  

Mari Jalava – suuri uusikaupunkilainen sydän

Museonjohtaja Mari Jalava jaksaa hehkuttaa Uuttakaupunkia väsymättä vuodesta toiseen. Eikä ihme! Kotikaupunkiin ja sen historiaan suhtauduttiin jo lapsuudenkodissa myönteisesti. 

– Olen aina ollut kiinnostunut paikallishistoriasta, Uudenkaupungin ihmisistä ja tapahtumista, Mari kertoo. – Asioille tulee erilainen merkitys, kun juurensa oppii tuntemaan. 

Uudessakaupungissa Mari on asunut koko ikänsä, jos ei oteta lukuun muutamia yliopistovuosia, jolloin hän asui Turussa. Tai “maksoi vuokraa Turkuun”, kuten hän itse asian ilmaisee. 

– Paljonhan minä olin opiskeluaikanakin täällä, kun sain jo puolen vuoden opiskelun jälkeen viikonlopputöitä museosta, vuonna 1987. Ei minulla nuorenakaan ollut koskaan sellainen olo, ettenkö tulisi täällä asumaan, hän muistelee. 

Työ museossa muuttui myöhemmin vakituiseksi. Nyt Mari on ollut kaupungin palveluksessa yhtäjaksoisesti jo lähemmäs 40 vuotta. Noiden vuosien aikana Uusikaupunki on tullut aina vain tutummaksi. 

Ja edelleen Mari jaksaa nähdä kaupungin ainutlaatuisuuden. 

– Olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista. Tiedän, että kaikkien mielestä kaupungin tuttuus ei ole kivaa, mutta minä nautin siitä, hän sanoo. – Uusikaupunki on sopivan kokoinen kaupunki, täällä on helppo tuntea kuuluvansa osaksi yhteisöä. 

Yksi Marille tärkeä yhteisö suuremman uusikaupunkilaisyhteisön sisällä löytyy Uusikaupunki Areenalta. Koripallokatsomossa Mari istuu puolisonsa kanssa jokaisessa kotipelissä, satunnaisesti vierasmatseissakin. 

Uusikaupunkilainen koripallo saa pimeän vuodenajan tuntumaan vähemmän synkältä. 

– Korihait on koko kaupungin yhteinen, positiivinen juttu. 

Asmo Hällfors & Puupaatei Pakkahuoneel – teippauksia ja tapahtumia hymy huulilla

Elokuiset Puupaatei Pakkahuoneel ja Möljä Miittinki -tapahtumat vetivät tuhansittain väkeä kaupunginlahden rantaan, ja ovat syystä hehkuvimpien joukossa. Ystävysten pienimuotoisesta venenäyttelystä lähtenyt idea on vuosien varrella paisunut kuin Pakkahuoneen munkkitaikina, mutta jos asiasta kysyy tapahtumien “isältä”, kaikki on tapahtunut puolivahingossa. 

– Ei tässä mitään tosissaan olla yritetty, Asmo Hällfors nauraa.

Asmo on tapahtumien tietynlainen nokkamies, vaikka yksin hän ei sentään silkkipainajan töidensä ohella kaikkea tee. Ensimmäinen puupaattitapahtuma syntyi jo vuonna 2013, kun hänen kanssaan viisaat päänsä löivät yhteen Mikko Vikman, Kim Helpiö, Max Helpiö ja Henrik Helpiö. Idea syntyi viimeksi mainitun syntymäpäiväjuhlilla. 

Neljä vuotta sitten mukaan liittyi harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Möljä Miittinki, jota innostui vetämään Timo Lindström. 

– Vahinko sekin vähän oli. Meinattiin ensin vaan, että jos olisi joku yhteinen parkkipaikka, missä ihmiset pääsisivät harrasteajoneuvoja katsomaan. 

Tapahtumien suosion taustalla lienee juuri Asmon ja kumppanien sopivan letkeä asenne. Tehdään asioita, joista itse tykätään, ja viimeiseen asti vältetään ryppyotsaisuutta. Se hyväntuuliselta Asmolta onnistuu luonnostaan. 

– Kun puuhailee, pysyy hyvällä tuulella, hän kuittaa.  

Uusikaupunki on Asmolle tärkeä ja rakas kaupunki. Hän asuu vain korttelin päässä synnyinkodistaan. 

– Niin olen vähän tuumannut, että jos ei viidessäkymmenessä vuodessa kauemmas pääse, ei varmaan kannata enää yrittääkään, hän nauraa. – Uusikaupunki sopii minulle ja minun harrastuksiini. Ei parempaa paikka ole. 
 

Kun Zhao & Pilvi ja Järvi – aina iloinen yrittäjäperhe

Kiinalaisravintola Pilvi ja Järvi aloitti Uudessakaupungissa jo vuonna 2012. Muutaman viime vuoden aikana ravintolassa on tehty uudistuksia ja asiakkaat ovat löytäneet etenkin lounasbuffetin. 

Yksi asia vuosien aikana on kuitenkin säilynyt muuttumattomana: henkilökunnan aito hymy ja palvelualttius. 

– Uskon, että hymy ja hyvä mieli tarttuvat, sanoo yrittäjä Kun Zhao. – Vaikka työpäivät ovat joskus pitkiä ja väsyttäviä, iloisten asiakkaiden näkeminen antaa voimaa. 

Perheyrityksen herkkujen parissa työskentelee yhtä aikaa useampi sukupolvi. Myös Kun Zhaon lapset ovat kasvaneet ravintolaympäristössä. 

– Ravintola on kuin osa kotiamme, hän kertoo. 

Perhe on kotiutunut Uuteenkaupunkiin hyvin. Kiitoksia kerää erityisesti kaupungin turvallisuus ja rauhallisuus, sekä ystävälliset ihmiset. 

– Uusikaupunkilaiset ovat hyvin auttavaisia. Täällä tuntee kuuluvansa yhteisöön. Lapsiperheille tämä on täydellinen kaupunki – kaikki on lähellä ja elämä on tasapainoista, Kun Zhao kehuu. 

Hän uskoo aktiivisen puuhailun ja läheisten helpottavan oloa, kun päivänvalo vähenee. 

– Auttaa, kun pysyn liikkeessä ja teen asioita, joista pidän – kuten ruoanlaitto, ulkoilu ja perheen kanssa oleminen. Hyvä ruoka, lämmin koti ja ystävien seura tekevät talvesta paljon valoisamman.