Yhteiskäyttölaitteista henkilökohtaisiin laitteisiin - käyttäjien näkökulmia

Uudenkaupungin kouluissa on jo pitkään tehty hyvää työtä digitalisaation ja sähköisten oppimisympäristöjen monipuolisen käytön edistämiseksi. Koulujen yhteiskäyttölaitteiden kanssa toimiminen on monipuolista, ja jokaisessa koulussa on kehitetty laitteiden varaamiseen omat toimivat käytäntönsä. 

Yhteiskäyttölaitteet kuitenkin rajoittavat eri tavoin opettajan pedagogista vapautta ja jopa oppilaiden yhdenvertaisuutta. Ensinnäkin koneet saattavat toisinaan olla kaikki varattuina, jolloin ei ole mahdollista suunnitella sähköisiä materiaaleja hyödyntäviä tunteja tai opintojaksoja. Lisäksi vaatimus perusopetuksen maksuttomuudesta asettaa omat ongelmansa sähköisille kotitehtäville: voiko oppilaalle antaa omaa laitetta kotona vaativia tehtäviä, jos koulu ei pysty antamaan oppilaalle laitetta kotikäyttöön?

Ongelmista jälkimmäinen, kysymys kotona sähköisissä oppimisympäristöissä tehtävistä tehtävistä, korostuu tietysti etäopetusaikana. Tähän ongelmaan Uudessakaupungissa on tänä lukuvuonna ryhdytty vastaamaan hankkimalla kaupungin 4. ja 7. luokan oppilaille henkilökohtaiset Chromebook-tietokoneet. Kyseessä on pilottihanke, jonka tarkoituksena on kerätä käyttökokemuksia henkilökohtaisista laitteista. Laitteiden tarkoituksena on osaltaan mahdollistaa Uudenkaupungin digipolussa esiteltyjen tavoitteiden toteutumista. Laitetta voi verrata koulukirjoihin: se on kaupungin omaisuutta, mutta oppilas saa sen käyttöönsä lainaan ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta.

Laitteet saapuivat marraskuussa 2020 kouluille, joista ne jaettiin ripeästi uusille käyttäjilleen. Koneet ovat siis olleet käytössä neljän kuukauden ajan ja päässeet myös seitsemäsluokkalaisten etäopetuskäyttöön. Mitä koneilla on siis tehty, ja miten ne ovat vaikuttaneet opetukseen? Seuraavassa kolme erilaista esimerkkiä käyttökokemuksista.

Piirtämisen ja sadun riemua 

Lokalahden koulussa koneet otettiin heti innolla haltuun ja koneilla on jatkettu ennestään jo tuttujen ohjelmien, kuten ViLLEn, Classroomin ja Bingelin, käyttöä. Uuttakin on kuitenkin jo opittu.

Luokanopettaja Kati Koskela kertoo, että erityisen paljon oppilaat ovat henkilökohtaisten koneiden myötä innostuneet tietokoneella piirtämisestä. Koneisiin asennettuun Canvas-sovellukseen tutustuttiin kuvataiteen tunnilla, mutta oppilaat ovat ottaneet koneella piirtämisen osaksi monia muitakin oppitunteja. Jos jollain oppitunnilla jää tunnin tehtäviltä vapaata aikaa, oppilaat nappaavat piirtokynät käteensä ja alkavat piirtää Chromebookien kosketusnäyttöjen avulla Canvasilla omia mielikuvituksensa tuotteita. 

Toinen oppilaille viime aikoina tutuksi tullut ohjelma on Google Forms -lomakesovellus, jota käytettiin hyödyksi äidinkielen satu-oppimisjakson aikana. Koskelan mukaan oppilaat pääsivät Google Formsissa muokkaamaan tutuista saduista pareittain interaktiivisia satuja. Yhtenäisen alun jälkeen oppilaat pääsivät vastaamaan kysymykseen “mitä jos” keksimällä erilaisia vaihtoehtoisia juonenkäänteitä. Oppilaat pääsivät sitten vuorostaan kokeilemaan toistensa tekemiä tarinoita ja päätyivät valintojensa kautta monenlaisiin lopputuloksiin. 

Kirsikankukkia ja oppimispäiväkirjoja 

Kalannin koulussa seitsemäsluokkalaiset pääsivät myös käsiksi koneisiinsa marraskuun loppupuolella. Tietokoneilla työskentely oli tietysti tullut jo varsin tutuksi aiempien kouluvuosien aikana; erityisesti Googlen Classroom ja muut Googlen sovellukset sekä ViLLE olivat jo entuudestaan varsin tuttuja ja aktiivisessa käytössä. Innostus uusien koneiden käyttöön oli kuitenkin varsin suurta, ja muistankin varsin hyvin sen ensimmäisen maanantaiaamun historian tunnin, kun koneet tulivat repuissa luokkaan ja innolla odotettiin, että koneilla pääsisi jotain tekemään. Pettymys olikin suuri, kun en ollut suunnitellut koneille mitään käyttöä sille tunnille.

Tämän sattumuksen jälkeen olemmekin käyttäneet koneita historian tunneilla moneen erilaiseen tarkoitukseen. Joulukuussa keskityimme harjoittelemaan Google Slides -esitysohjelman ennestään hieman vieraampia ominaisuuksia. Vaikka erilaisia esitelmiä oli tällä ohjelmalla jo aiemminkin tehty, harjoittelimme nyt ohjelmalla aikajanojen piirtämistä. Pääsimmekin ennen joulua ihailemaan toinen toistaan hienompia ja kovasti kirsikankukanvärisiä aikajanoja Japanin historiasta.

Google Forms on myös tullut Kalannin koulun seitsemäsluokkalaisille varsin tutuksi henkilökohtaisten laitteiden myötä. Historian tunneilla olemme pitäneet Forms-pohjaisen läksynkuulustelun imperialismista ja biologian tunneilla on pidetty kokeita samalla ohjelmalla. Etuna näissä on ollut se, että sähköisiin testeihin ja kokeisiin on helppo lisätä materiaaliksi kuvia, jotka säilyttävät terävyytensä ja värinsä. Chromebookien kanssa toimiessa opettaja voi myös halutessaan lukita testin niin, ettei sen aikana pääse muille sivustoille surffailemaan. Sähköisiä vastauksia on myös helppo käsitellä anonyymisti, kun oppilasta ei voi tunnistaa käsialasta, kuten paperikokeessa.

Tällä hetkellä Kalannin koulun seitsemäsluokkalaisilla on menossa historiassa Suomen historian jakso, jonka aikana on otettu testikäyttöön myös Uudessakaupungissa pilotoitava Qridi-ohjelmisto. Ohjelmisto on kehitetty erityisesti formatiivisen arvioinnin välineeksi. Oppilaat palauttavat Classroomin puolelle tehtäviä, joita tekevät oppikirjan tekstien ja historian lähdemateriaalien avulla, ja käyvät arvioimassa omaa osaamistaan ja täyttämässä oppimispäiväkirjaa Qridin puolella. Tähän mennessä oppilaat ovat olleet ahkeria työskentelijöitä ja ovat edenneet kukin omassa tahdissaan tehtävien kanssa hyvää työrauhaa ylläpitäen.

Kalannin koulun oppilaiden tunnelmia henkilökohtaisten laitteiden saapuessa voi käydä lukemassa myös Kalannin koulun omasta blogista: nelosten tunnelmia ja seiskojen tunnelmia.

Yhdysluokkaopetusta ja sähköisiä oppikirjoja

Kun Lokalahden ja Kalannin kouluissa oppilaat pääsivät henkilökohtaisia laitteita käyttämään marraskuussa, oli Pyhämaan koulussa ollut kaikilla oppilailla nimetyt koneet jo lukuvuoden alusta lähtien. Koneita kun on koulussa yhtä monta kuin on oppilaitakin. Yhdysluokkaopetuksessa sähköisissä oppimisympäristöissä onkin helppo eriyttää tehtäviä eri luokka-asteiden mukaan - kaikki luokan oppilaat voivat yhtä aikaa tehdä esimerkiksi matematiikan ViLLE-tehtäviä, mutta jokainen eri luokka-asteelle sopivia.

Pyhämaassa henkilökohtaisten laitteiden myötä on voitu ottaa käyttöön sähköinen kirja yhteiskuntaoppiin. Kun oppilaat voivat kantaa sähköistä laitetta mukanaan kodin ja koulun välillä, myös kotitehtävät voi antaa sähköisestä kirjasta. Opettajan valitsemat kotitehtävät on helppo löytää sähköisestä ympäristöstä, ja tehtävillä eriyttäminen onnistuu helposti, kun opettaja voi merkitä tehtävät näkymään vain tietyillä oppilailla. Yhteiskuntaopissa sähköinen kirja mahdollistaa ajantasaisen tiedon tarjoamisen oppilaille - näihin kirjoihin ei enää tarvitse tehdä käsin korjauksia sitä mukaan, kun maailma muuttuu. Samoin perustekstien lisäksi sähköisessä kirjassa pystytään helposti tarjoamaan linkkejä lisätiedon etsimiseen ja keskustelun tueksi.

Hyvä renki - huono isäntä 

Henkilökohtaiset laitteet ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia sähköisten oppimisympäristöjen käyttöön ja yllä esittelin kolme esimerkkitapausta meiltä Uudestakaupungista. Digitaalisuus ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan väline muiden tavoitteiden saavuttamiseen. Keskiössä erilaisia sovelluksia ja ohjelmistoja valittaessa ovat toisaalta oppilaan oppiminen ja toisaalta opettajan pedagogiset valinnat. Monet asiat on helpompi ja tarkoituksenmukaisempi tehdä sähköisesti ja virtuaalimaailmassa, toiset taas käsin ja perinteisen luokkahuoneen rajoissa. Digitaalisuus on opetuksen renki, ei isäntä.

Opettajan näkökulmasta henkilökohtaiset laitteet mahdollistavat sen, että jatkossa opettajilla on aidosti mahdollisuus valita oppilailleen myös sähköiset oppimateriaalit. Tämä helpottaa erityisesti tällaisen yhteiskuntaopin opettajan elämää - yhteiskuntaopin kirjat kun yleensä ovat vanhentuneet jo tullessaan painosta ulos.

Suvi Teeri

Kalannin koulun historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon lehtori

Pyhämaan koulun digitutor