Muita luonto- ja kulttuurikohteita

Uudenkaupungin alueella on useita mielenkiintoisia luonto- ja kulttuurikohteita, joista monet soveltuvat myös retkeilyyn. Liikkuminen, retkeileminen ja luontokohteisiin tutustuminen ovatkin usein näppärästi yhdisteltävissä. Useinhan luontokohteet sijaitsevat metsäisten polkujen päässä ja liikkumisen lisäksi niiden löytämisessä pääsee testaamaan myös kartanluku- ja suunnistustaitoja.

Joitakin kohteita saattaa olla maastosta jopa melko hankala löytää, mutta helposti löytyvät ainakin mm. kaupungin keskustan tuntumassa (Hakametsässä ja Ketunkalliolla) sijaitsevat Ruokolanjärven hiidenkirnut. Kuuanvuori Kalannissa, joka on seudun korkein kohta, sekä Lokalahdella Pärkänvuoren jylhät kalliomaisemat  jännittävine luolineen ovat myös tutustumisen arvoisia.

Kohteita

Hermansaaren viljamakasiini

Lokalahdella, Hermansaaren kartanon läheisyydessä, sijaitsee ​komea vanha viljamakasiini (kartta). Rakennus on rakennettu v. 1817 ja sen on todennäköisesti piirtänyt C.L. Engel.

Hiidenkirnut

Uudenkaupungin keskustan alueella sijaitsee kaksi jääkauden aikana syntynyttä hiidenkirnua (jättiläisen valtaistuinta).Toinen löytyy Hakametsästä, Ruokolanjärven eteläpuolelta lenkkipolun varrelta (kartta) ja toinen hiukan pienempi Ketunkalliolta, Ruokolanjärven luoteispuolelta S-marketin takaisesta maastosta (kartta). Hiidenkirnut ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä.

Jatulintarha

Ruissaaren jatulintarha sijaitsee Lokalahden Tirkkalanjärven eteläpuolella olevassa Kolkanniemessä (kartta). Siinä on seitsemän sisäkkäistä kehää ja se on kooltaan n. 9 x 9 m. Jatulintarha on lailla suojeltu muinaisjäännös. Jatulintarhat ovat kivistä ladottuja muodostelmia ja muistuttavat sokkelolatomusta eli labyrinttiä.

Huom! Pysäköi autosi esimerkiksi Suutarinrantaan, älä aja läheisten mökkien pihoihin!

Kirkkovuoren kiviaidat

Uudenkaupungin ja Vehmaan rajalla sijaitseva Kirkkovuori kohoaa n.35 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen laella on kaksi suurta kiviaitaa, joista pidempi on n.70 metrin ja lyhyempi n.13 metrin pituinen. Komeat kiviaidat keskellä metsäistä kalliota ovat vaikuttava näky. Aitojen rakentamisajankohtaa ja rakentamissyytä ei tiedetä. Kalliolla kulkiessaan näkee mahdollisesti myös komeita vanhanajan kivistä ladottuja rajamerkkejä. (Kartta

Kuninkaanlähde

Mäki, jolta on löydetty "vanhan kartanon" jäänteitä, kiuaskivikasoja ja haudantapaisia kiviröykkiöitä 7-8 kpl
ja jolla on ollut monta nimeä kuten mm. Isänniityn-, Ruutlammin- ja Isonniitynmäki, nykyisin Välivainionmäki. Mäellä on aikanaan ollut "ruutulammi", jota on kutsuttu myös kuninkaanlähteeksi.
Nykyään mäeltä on edelleen löydettävissä suurten vanhojen kuusten siimeksestä vanhan asumuksen jäänteitä sekä kuninkaanlähteeseen (lampeen) viittaavaa kosteikkoa.
Mäki sijaitsee aivan Kalannintien varrella, n. 6 km Uudestakaupungista Kalannin suuntaan, Helkilänkujaa vastapäätä (kartta).

Kuuanvuori

Kuuanvuori on seudun korkeimpia kallioita (n. 50 m merenpinnan yläpuolella) ja sieltä avautuvat laajat näköalat yli metsien ja peltojen.
Uudenkaupungin vesitornit, kirkot, korkeimmat kerrostalot ja Yaran (ent.Kemiran) tehtaat hahmottuvat horisontista helposti. Kerrotaan lisäksi, että huipulta olisi voinut nähdä jopa 7 kirkon tornia, mutta nykyään puustoa on kuitenkin kasvanut sen verran ettei näin montaa tornia pysty enää näkemään.

Kallion laki on aina houkutellut ihmisiä tarkkailemaan maisemia ylhäältä käsin, ja jotkut ovat jättäneet pysyvän jäljen käynnistään kalliokirjoituksin. Mm. yhden kalliokirjoituksen mukaan maaherra S. af Ugglas on vieraillut paikalla 1797. (S. af Ugglas on Kalannin Männäisten kosken äärellä v. 1741-1813 toimineen rautaruukin yksi omistajista)

Matkaa Uudestakaupungista Kalannin keskustan kautta Kuuanvuorelle on n.12 km. (Kartta)
(Lahdentieltä tultaessa ajetaan Kuuanvuorentietä noin 2 km ja runsas 200 metriä Sautuntanhuan tienhaaran jälkeen on Kuuanvuorentiessä pieni levennys autolle ja siitä alkaa tienviitalla merkitty kävelypolku vuorelle.)

Kuuanvuori on yksityisen maanomistajan alueella, eikä siellä ole tulentekopaikkaa. Avotulen teko maastoon ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Liisankivi

Liisa Erkintytär syntyi 1733 Uudellakirkolla (nyk. Kalanti) Kytämäen Antintalossa.
Vuonna 1756 paimenessa ollessaan hän luki hartauskirjaa ja koki voimakkaan herätyksen. Tästä kokemuksesta alkoi laajalle levinnyt herätysliike. Liisa eli paikkakunnalla vuosina 1733-1759, mutta myöhemmistä elämänvaiheista ei valitettavasti ole mitään varmaa tietoa.
Liisa Erkintyttären punaisesta graniitista valmistettu muistokivi paljastettiin Santtion Maunun talon läheisyyteen Kalannin herännäisjuhlien yhteydessä vuonna 1956.
Vuonna 1977 kivi on siirretty nykyiselle paikalleen Kytämäentien varrelle.

Karttalinkki >

Kiveen on kirjoitettu teksti  ”Liisa Erkintytär syntyi Kytämäen Antintalossa ja heräsi ankaraan synnintuntoon 1756 ollessaan paimenessa Santtion Maunulla. Tästä alkoi laajalle levinnyt herännäisliike. Kuluu kallis armon aika, pian poies pakenee.”

Lokalahden siirtolohkareet

Lokalahden keskustan länsireunassa olevilla kallioalueilla on useita komeita jääkaudenaikaisia siirtolohkareita (kartta). Lohkareista suurimmat ovat kooltaan noin 7 x 9 x 6 metriä ja muodostavat alleen luolamaisia muodostelmia. Eteläisin kivistä on noin 7 x 7 x 5 metrin suuruinen rapakivi. Alueella on myös noin 30 metriä pitkä ja 0,5 metriä leveä kalliohalkeama.

Lupavuoren ryssänuunit

Pyhämaan Kammelan lounaispuolella olevan Lupanvuoren 14 ryssänuunia sijaitsevat n. 200 x 400 m:n alueella kallioisessa mäntymetsässä merenrannan tuntumassa (kartta). Ilmeisesti venäläinen saaristolaivasto on rakentanut uunit Isonvihan ja Suomensodan aikana v. 1713-1721 ja v. 1809-1908. Uunien rauniot ovat kooltaan n. 2x2 m ja ne on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella.

Pärkänvuori ja luolat

Lokalahden Pinipajun Pärkänvuoren rinteet kohoavat paikoin lähes 30 m ympäristöään korkeammalle. Vuori on pilkkoutunut suuriksi lohkareiksi ja eräs suuri lohkare, Morsiuskivi, joka on pudonnut alas pellon laidalle, on antanut aiheen vanhaan kansantarinaan. Myös alueen kahteen luolamuodostumaan liittyy perimätietoa. Vuoren itärinteen alla on lehtomaista kasvillisuutta, kuten tesmayrtti ja taikinamarja. Pärkänvuoren paikoitellen jyrkät kalliorinteet soveltuvat myös kalliokiipeilyharrastukseen. Alueella ei ole erillistä pysäköintialuetta, mutta auton pystyy jättämään tien viereen pysähdyksen ajaksi. Myöskin opasteet paikalle puuttuvat.

Pärkänvuorelle on matkaa Uudestakaupungista n. 26 km (kartta).

Morsiuskivi

Pärkänvuoren koillispuolella, peltotien reunassa seisoo Morsiuskivi: Tarina kertoo lokalahtelaisen nuorenparin olleen matkalla ottamaan kuulutuksia Vehmaan kirkolle. He kulkivat hevoskärryillä Pärkänvuoren reunaa, jota myötäillen tie lienee siihen aikaan kulkenut. Yhtäkkiä suuri kivenlohkare lähti vyörymään alas kallion reunaa ja putosi nuoren parin päälle surmaten heidät. Kiven nimeksi jäi Morsiuskivi ja koko kalliotakin on kutsuttu Morsiuskallioksi. Pärkänvuoresta yritettiin 1960-luvulla louhia käyttökiveä ja Tielaitos käytti Morsiuskiveä kuorma-autojen lastauslaiturina. Tästä ajasta on kivessä edelleen näkyvillä joitakin rautoja.

Veskellar

Morsiuskiven lähellä sijaitsee Pärkänvuoren toinen luola "Veskellar". Se on syntynyt toista tuhatta kiloa painaneen kivenlohkareen aikanaan irrotessa runkokalliosta. Luola on toiselta sivultaan kokonaan avoin korkeutta sillä on noin 10 metriä. Luolan paikallistaa suhteellisen helposti Morsiuskiven takaa. Lähistöllä sijaitsee myös komeita kohtisuoria kallioseinämiä. Kartta.

Pimi kellar

Kallion luoteisreunalla on kivijärkäleistä muodostunut luola "Pimi kellar", jossa paikallisen väestön kerrotaan piilotelleen venäläisten vainoa isonvihan aikaan 1700-luvulla. Suojaisessa paikalla vuoren seinämällä sijaitsevassa luolassa lieneekin pieni joukko ihmisiä ollut hyvässä turvassa. Reitti luolaan on hiukan hankalahko, sillä luolaan päästäkseen joutuu pujottelemaan kivenlohkareiden välitse ensin luolan "sisäpihalle" ja sitten kiipeämään kiviä pitkin luolaan. Kartta (luolan sijainti suunnilleen).

Vuoromäen ruumiskivi

Vanhan vuosisataisen perinteen mukaan ihmisen viimeinen matka tehtiin arkkua paareilla kantaen kotikylästä kirkkomaalle. Matkat olivat yleensä pitkiä ja mukaan tarvittiin useita arkunkantajia, jotta voitiin vaihtaa kantovuoroa. Vuoronvaihtoja varten matkan varrella olikin ns. ruumisarkkukiviä, johon arkku voitiin hetkeksi laskea. Kalannin kirkolle Kuuantaasta johtava nykyinen Kuuanvuorentie oli yksi ruumistie, jossa on edelleen tallella Vuoromäen ruumiskivi. Kivi on kirkolta tultaessa aivan tien vasemmassa reunassa Hotkontien risteyksestä vähän matkaa Kuuanvuorelle päin (kartta).