Äänestä vuoden Hehkuvinta 2026!

Uudessakaupungissa valitaan jo seitsemättä kertaa Vuoden Hehkuvin persoona, teko tai ilmiö!

Äänestä omaa suosikkiasi oheisella verkkolomakkeella tai täyttämällä kuponki Uudenkaupungin pääkirjastossa 20.10. alkaen arkisin klo 10-18, perjantaisin klo 10-17 ja lauantaisin klo 10-14.  

Äänestysaikaa on tiistaihin 27.10. asti. Äänestäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti, joka oikeuttaa ostoksiin ja palveluihin Uudenkaupungin kivijalkaliikkeissä.

Hehkuvin 2026 ja lahjakortin voittaja julkistetaan Hehku-karnevaalissa perjantaina 30.10.

Äänestä vuoden hehkuvinta | webropol

Jyrki Jokinen – empaattinen ja aurinkoinen kanssaihmisten tsemppari

Jokisen Jyrkillä ei hymy hyydy. Kohtasi lempeän nallekarhun sitten koripallokentän laidalla huoltajan roolissa, töissä Vahteruksella tiiminvetäjänä tai sattumalta kadulla, hetki on aina yhtä aurinkoinen. Jyrki kysyy kuulumiset, vaihtaa yläfemmat tai kaappaa lämpimään halaukseen. Sellainen hän on. 

– En itse osaa nähdä tekeväni mitään ihmeellistä, tällainen minä perusluonteeltani olen. Mitä se auttaa, jos minä täällä kiukuttelen ja manaan, ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Mennään mieluummin positiivisella fiiliksellä eteenpäin, Jyrki sanoo. 

Myönteinen elämänasenne on osin kotikasvatuksen tulos, osin elämän mukanaan tuomaa. Jyrkillä on aina ollut halu uida hieman vastavirtaan, pois turhasta totisuudesta. 

– On tylsää, jos kaikki ovat samanlaisia. Jos joku alkaa yhtäkkiä tanssia porukan keskellä, moni saattaisi ajatella, että tuohan on ihan pimeä. Minä ajattelen aina, että jes, mahtavaa!

Hän pitää uusikaupunkilaisia intohimoisina ja periksiantamattomina, niin urheilukatsomossa kuin elämässä muutenkin. 

– Kaikkien nousu- ja laskukausien jälkeenkin uusikaupunkilaiset pitävät lippua korkealla ja jaksavat uskoa parempaan. Osataan taistella, kun on hankalaa mutta myös iloita kun sille on aihetta, Jyrki ynnää. 

En itse osaa nähdä tekeväni mitään ihmeellistä, tällainen minä perusluonteeltani olen. Mennään positiivisella fiiliksellä eteenpäin.

Korihaiden liigapronssi – viininpunainen kevät

Koko Uusikaupunki pukeutui viime keväänä viininpunaiseen, kun Korihait kamppaili Korisliigan pudotuspeleissä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Viininpunainen kevät huipentui vapunpäivänä Wintterissä, kun joukkue sai pujottaa kaulaansa pronssimitalit. 

Korihaiden toiminnanjohtaja Raimo Rantanen korostaa uusikaupunkilaisyhteisön ja yhteistyön merkitystä seuran menestyksessä. 

– Tällainen saavutus on aina monen ihmisen ja tahon yhteistyön tulos. Toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön sekä tietysti katsojien, fanien ja yhteistyökumppaneiden yhteispeliin, hän tuumii. 

Viininpunainen hurmos levittäytyi kevään aikana niin katukuvaan, yrityksiin kuin yksittäisiin faneihinkin. Yhteisöllinen ponnistus tuntui seurassa hyvältä. 

– Viimeisen muutaman vuoden aikana seurassa on ollut hyvä tekemisen meininki, ja olemme kolmena peräkkäisenä kautena yltäneet pudotuspeleihin. Pronssi toi varmasti iloa ja valoa uusikaupunkilaisille, yhteiset onnistumisen hetket ovat tärkeitä, Raimo Rantanen sanoo. 

Hänen mukaansa hehkua pimeään aikaan tuo – mikäs muukaan – kuin koripallo. 

– Tulkaa sankoin joukoin katsomaan korista, se tuo hehkua elämään!

Tällainen saavutus on aina monen ihmisen ja tahon yhteistyön tulos.

Heli-Päivikki Laurén – monessa mukana oleva tehonainen

Heli-Päivikki Laurén ehtii olla monessa mukana. Vapaaehtoistyö seurakunnassa ja eri yhdistyksissä sekä työ kaupunginvaltuustossa täyttävät monitoiminaisen arkea sairaanhoitajan työn ohella. 

Heli-Päivikkiä aktiivinen elämäntapa ei kuitenkaan kuormita, päinvastoin. 

– Ihminenhän tekee asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä, hän sanoo. – Jaksan hyvin, kun hommat antavat enemmän kuin ottavat. Tulen perheestä, jossa naiset ovat aina olleet vahvoja ja itsenäisiä, eivätkä ole pelänneet tarttua toimeen. Tykkään touhuta ja kohdata ihmisiä. 

Heli-Päivikki on huomannut, että kun suhtautuu itse asioihin positiivisesti, usein saa hyvää myös takaisin. Elämän pienet hetket ovat tuntuneet erityisen arvokkailta sen jälkeen, kun hän menetti poikansa muutama vuosi sitten. 

– Oma suhtautuminen vaikuttaa. Olen sen verran kovan koulun käynyt, että osaan aidosti olla myös onnellinen jokaisesta iloisesta ja onnellisesta hetkestä. 

Arkeen valoa tuovat läheiset, mutta myös koko uusikaupunkilainen yhteisö. Kauniissa ja turvallisessa kaupungissa asuu Heli-Päivikin mukaan loistavia ihmisiä. 

– Ihmiset ovat avuliaita, hän sanoo. – Toivon ylläpitäminen on tärkeää, se että kuuntelemme toisiamme ja olemme myös hädän keskellä läsnä. Jokainen voi itse ylläpitää positiivista ilmapiiriä. 

Toivon ylläpitäminen on tärkeää. Jokainen voi itse ylläpitää positiivista ilmapiiriä. 

Sami Jäspilä – suu messingillä luomassa ympärilleen hyvää

Jotkut ihmiset ovat luontaisesti hymyileviä, kuten kiinteistöhuolto- ja maanrakennusyrittäjä Sami Jäspilä. Hän myöntää olevansa useimmiten hymy korvissa, koska miksipä ei. Näin on ollut jo lapsesta asti, siitä on todisteena ala-asteella saatu hymypatsaskin. 

– Toki osaan murjottaakin, mutta aika harvoin olen huonolla tuulella. Elämänasenteeni on sellainen, että ei ne asiat murehtimalla parane, kyllä kaikki aina järjestyy, Sami sanoo. 

Samia kehutaan korvasta korvaan ulottuvan hymyn lisäksi avuliaisuudesta. Monipuolinen työ onkin yksi seikka, joka pitää hänet pimeän vuodenajan ylikin positiivisena. 

– Kahta samanlaista päivää ei ole, vaan aina eteen tulee myös jotain yllättävää. Suhtaudun hankaliinkin tilanteisiin niin, että ne kyllä järjestyvät. Koska niin aina lopulta tapahtuu. 

Vapaa-ajalla liikkuminen pitää mielen virkeänä. Etenkin pari kertaa viikossa kokoontuva äijäjumppaporukka, jossa hikoilun ohella olennaista on porukan kesken heitettävä letkeä pukukoppihuumori. 

Uudessakaupungissa Sami on viihtynyt koko ikänsä, eikä suunnitelmissa ole lähteä vastakaan. Tuttu ja tiivis yhteisö on myös hehkutuksensa ansainnut. 

– Täällä saa aina apua, jos jotain tarvitsee. Ja jos on joskus itse ollut auttamassa, saa varmasti jatkossa vastapalveluksen. Se on ehkä parhaita puolia täällä. 

Elämänasenteeni on sellainen, että ei ne asiat murehtimalla parane, kyllä kaikki aina järjestyy. 

Juhana Markkula – toivon lähettiläs

Uudenkaupungin seurakunnan kirkkoherran Juhana Markkulan arkisen toiminnan tavoitteena on saada ennen kaikkea ihmiset ympärillään hehkumaan. Lokakuun alussa järjestetyssä seurakuntien yhteisessä Toivon siiville -tapahtumassa yhdessä tekemisen merkitys konkretisoitui. 

– Oli ilo nähdä, kuinka ihmiset tulivat yhteen. Kirkkoherralle suurin palkinto on se, kun koko tiimi hehkuu yhdessä, hän sanoo. 

Pimeä vuodenaika saa ihmiset etsimään valoa. Juhana Markkula muistuttaa, että seurakunnassa sitä on löydettävissä paitsi kanssaihmisistä myös kristillisestä sanomasta. 

– Kristillisesti perimmäinen ajatus on se, että jos joku meissä hehkuu, se on Kristus, hän sanoo. – Jos tuntuu, että pimeys vetää alavireiseksi, olisi ehkä hyvä, jos saisi hakeuduttua seuraan, vaikkapa seurakuntaan tai johonkin muualle. Uudessakaupungissa on luonnostaan yhteisöllisyyttä ja rikas järjestökulttuuri. 

Uusikaupunkilaisuudesta Juhana Markkula haluaa nostaa esiin erityisesti lämpimän arvostuksen, joka ihmisistä huokuu. 

– Ehkä täällä ottaa enemmän aikaa rapsutella pintaa, mutta kun yhteys syntyy, ihmisistä löytyy todellista lämpöä ja juurevuutta. Täällä saat olla osa porukkaa juuri omana itsenäsi, hän sanoo. 

Kirkkoherralle suurin palkinto on nähdä, kun koko tiimi hehkuu yhdessä.