Lasten ravitsemus ja syömispulmat
Yhteinen ruokailu ja monipuolinen syöminen
Lapsen terveyttä edistävä ruokavalio koostuu pääosin samoista aineksista kuin aikuisellakin. Tutkimusten mukaan monet terveyteen vaikuttavat tottumukset omaksutaan jo lapsuudessa, joten hyviin ruokavalintoihin kannattaa totutella varhain. Säännölliset ruoka-ajat ja yhdessä syöminen tuovat turvaa ja rutiinia lapsen arkeen. Isompien mallia seuraamalla lapsi omaksuu ja harjoittelee monenlaisia ruokailuun ja syömiseen liittyviä taitoja, kuten monipuolista syömistä ja erilaisten ruokien maistamista.
D-vitamiinilisää suositellaan 2 viikon iästä lähtien 12 kuukauteen saakka 2–10 µg riippuen äidinmaidonkorvikkeen/vieroitusvalmisteen määrästä, 1-vuotiaille 10 µg ja 2–17-vuotiaille 7,5 µg päivässä ympäri vuoden.
Apukeinoja arjen hyvään syömiseen: http://syohyvaa.fi/ (artikkeleja, pelejä, videoita).
Suomalaislapset saavat tutkitusti jo 2-vuotiaasta alkaen ruokavaliostaan suositeltua runsaammin suolaa ja sokeria. Sydänmerkki auttaa valitsemaan kohtuullisesti suolaa ja sokeria sisältäviä elintarvikkeita.
Koska natriumia on luontaisesti lähes kaikissa elintarvikkeissa, terve lapsi ja aikuinen saa riittävästi natriumia ilman, että ruokaan on lisätty yhtään suolaa. Imeväisikäisen lapsen ruoassa ei käytetä lainkaan suolaa tai suolaa sisältäviä elintarvikkeita, koska liika natrium kuormittaa munuaisia. Suolattomuus tukee makumieltymyksen syntymistä vähäsuolaisiin tuotteisiin, sillä suolan makuun tottuu helposti. Alle 2-vuotiaiden suolan saanti saa olla enintään 2 g/vrk (noin 0,5 tl) ja 2–10-vuotiaiden enintään 3–4 g/vrk.
Leikki-ikäisen lapsen ruokavalion lisätyn sokerin määrän tulisi olla korkeintaan n. 2–3 rkl päivässä. Määrä ei ole suuri, ja sen saa helposti tavanomaisista ruoista. Tutkimusten mukaan lapset saavat pääosan sokerista mehujen, jogurttien, muiden makeutettujen maitovalmisteiden, leivonnaisten, keksien ja makeisten sisältämästä lisätystä sokerista. Näiden tuotteiden päivittäinen käyttö lisää sokerin saantia ja heikentää lapsen ruokavalion laatua. Alle 5 % päivittäisestä sokerista saadaan pöydässä ruokiin lisätystä sokerista. Maidon, hedelmien, marjojen ja kasvisten sisältämää luontaista sokeria ei tarvitse varoa.
Lapsen ruokahalu vaihtelee päivittäin ja kausittain. Energiantarpeeseen ja ruokahaluun vaikuttavat mm. kasvunopeus, ulkoilu, päivärytmin vaihdokset, unen määrä ja terveydentila. Lapset säätelevät luontaisesti syömistään energiantarpeen mukaan. Aikuisen ei tulisi puuttua tähän säätelyyn päättämällä lapsen puolesta, paljonko hänen tulee syödä, ja toisaalta antaa aikaa riittävästi siihen, että lapsi syö kyllikseen. Myös epäsäännöllinen ruokailurytmi tai aterioiden korvaaminen juomilla häiritsee helposti lapsen herkkää ruokahalun säätelyä ja altistaa syömispulmille. Lapset eivät syö yhtä paljon joka aterialla, vaan tasaavat energiansaantiaan syömällä vähemmän runsasenergisen aterian jälkeen. Terve lapsi ei kärsi, vaikka hän välillä syö vähemmän.
Leikki-ikäisten nirsoilu tai syömispulmat liittyvät usein lapsen normaaliin kasvuun ja itsenäistymiskehitykseen ja ovat ristiriidassa aikuisten toiveiden kanssa. Tällöin lapsi voi valikoida ruokaansa normaalia enemmän tai kieltäytyä syömästä saadakseen huomiota. Valikoivasti syövän lapsen kaikkien aterioiden tulee olla mahdollisimman monipuolisia. Lasta ei pidä pakottaa syömään silloin, kun ruoka ei maistu. Pakottaminen voi saada aikaan vastenmielisyyttä ruokia ja ruokailutilanteita kohtaan.
Varautuneisuus uusia ruokia ja makuja kohtaan eli neofobia on erityisen tyypillistä noin 2–3-vuotiaalle lapselle. Tähän saakka hyvin syönyt pieni lapsi voi tulla yllättäen erittäin valikoivaksi. Samalla lapsi on kuitenkin utelias ja kokeilunhaluinen, ja tutustumiseen uusiin ruokiin ja makuihin kannustetaan lapsen ehdoilla. Uusiin ruokiin voidaan tutustua leikin kautta ja eri aisteja hyödyntäen.
Aistit avuksi lapsen ruokailon löytämisessä
Uusiin makuihin tottumisessa tärkeitä ovat toistojen säännöllisyys ja määrä. Lapsi tarvitsee arviolta 10–15 maistamiskertaa tottuakseen uusiin ruokiin ja makuihin. Aikuisen ja muiden lasten malli sekä tarjoaminen tutun ruoan yhteydessä helpottaa uusien ruokien hyväksymistä. Lapsi voidaan ottaa mukaan yhteisiin ruokapuuhiin. Ruokia, joiden syömistä halutaan lisätä, voi tarjota mukavissa tilanteissa, kuten retkellä tai mummolassa. Myös vanhempien puhe ruoasta ja syömisestä vaikuttaa lapsen asenteisiin. Monipuolinen ruokien ja makujen tarjonta on tärkeää, vaikka lapsi ei vielä kaikkea söisikään. Kun leikki-ikäinen saa valita vapaasti ruokansa, hän valitsee tuttuja ja turvallisia ruokia. Näistä ruoista tulee helposti lempiruokia ja ruokavalio yksipuolistuu sekä myös ennakkoluuloisuus uusia ruokia kohtaan saattaa entisestään kasvaa.
10 vinkkiä lapsen nirsoiluun ja valikoivaan syömiseen
Aikuinen päättää mitä ja milloin syödään, lapsi tietää minkä verran jaksaa syödä.
Lapsi syö mistä pitää. Pitää siitä mikä on tuttua. Tutuksi tulee se mitä tarjotaan usein.
- Susanna Anglé
Mitä on lasten painonhallinta?
Lasten painonhallinnan tavoitteena on ohjata painonkehitystä niin, että lapsesta tulee normaalipainoinen aikuinen. Yleensä riittää painon pitäminen samana, jolloin lapsi hoikistuu pituuskasvun myötä. Laihduttaminen on tarpeen vain harvoin ja lääkärin arvion perusteella. Itse painoa keskeisempää on terveyttä edistävien elintapojen omaksuminen. Tämä on koko perheen yhteinen asia. Perhe voi ammattilaisten kanssa arvioida, mitä arjen osa-alueita työstää. Keskeisiä ovat:
- Säännölliset ruoka-ajat
- Liikunta
- Riittävä uni
- Ruokavalinnat
- Joustavuus ja myönteinen ilmapiiri
Vanhemmuus ja lapsen ylipaino
Asiantuntijoiden vastauksia lapsen ylipainosta
Vinkkejä perhearkeen: https://neuvokasperhe.fi/ Ks. myös Meidän perheen hyvinvointikurssi.
Terveyskylän Lastentalosta saat lisää tietoa lasten ravitsemuksesta eri tilanteissa.
Lähteet:
Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille, THL ja VRN 2019.
www.neuvokasperhe.fi