Suomi
Uudenkaupunkin Museo
Museo

ILOA JA ODOTUSTA - joulu lasten silmin 1940-1990-luvuilla

Joulu on erityisesti lasten juhla. Monissa perinteissä, kuten kuusen koristelussa ja lahjojen jakamisessa on lapsilla aina ollut suuri rooli. Lapset ovat myös olleet juurruttamassa näitä tapoja kodin piiriin, sillä esimerkiksi tapa tuoda kuusi sisälle jouluna levisi kansakoulujen kuusijuhlien myötä. Samaisissa joulujuhlissa suomalaiset lapset ovat luultavasti ensimmäisiä kertoja tavanneet joulupukin sekä saaneet pienen joulupussin, joka sisälsi yleensä omenan, piparin ja makeisen.  

Vaikka lapset ovat viettäneet joulua jo pitkään samankaltaisen kaavan mukaan, on eri vuosikymmenillä ollut myös omia erityispiirteitään. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne sekä populaarikulttuuri ovat vaikuttaneet muun muassa lahjojen laatuun ja määrään. Sota- ja pula-ajan joulut 1940- ja 1950-luvuilla ovat olleet esimerkiksi hyvin paljon vähäeleisempiä kuin taloudellisen nousukauden joulut 1980-luvulla. Eri vuosikymmenillä on ollut myös omat joululahjahittinsä ja suosituimmat joululaulunsa. Entä mistä herkuista lapset ovat haaveilleet tai millaiset joulukalenterit ovat olleet suosiossa? Tai mitä ja miten lapset ovat leikkineet erityisesti joulun aikaan?  
 

PULA-AJAN JOULU 1940-LUVULLA 

Sota-aika leimasi myös kotirintaman joulua 1940-luvun alussa: tavaroiden myyntiä säännösteltiin, elintarvikkeista oli pulaa ja lapset kaipasivat rintamalla olleita isiä tai veljiä. Ikkunoissa oli pimennysverhot, eikä kynttilöitä sytytetty hautausmailla, ettei valoja näkyisi vihollisen pommikoneille.  

Juhla pyrittiin silti erottamaan arjesta. Varsinkin lasten vuoksi jouluksi koetettiin saada jotain erityistä tarjottavaa tai lahjaa. Joulun ruokatarjoilut saatiin pääosin kokoon säästämällä korttiannoksista etukäteen. Maanviljelijöillä oli oikeus pitää itsellään osa tuotannosta, joten heidän ruokatilanteensa oli hieman parempi kuin muiden. Makeisten valmistus jouduttiin sota-aikana lopettamaan kokonaan, joten joulukarkkeina lapsille annettiin esimerkiksi sakariinivedessä liotettuja porkkananpaloja. 

 

Tummiin pukeutunut joulupukki 

Lasten ja aikuistenkin joululahjat olivat sota- ja pula-aikana useimmiten käytännön tavaraa kuten vaatteita tai kirjoja ja ehkä jokin hedelmä, tuoreena tai kuivattuna. Joka tapauksessa lahjoja oli vähänlaisesti. Lahjoja ja koristeita tehtiin paljon itse, materiaaleina käytettiin usein paperia tai puuta. Äiti neuloi kaikille villasukat ja lapaset. 

Lahjat toi yleensä tummanpuhuva pukki, joka lapsia hieman pelottikin. Tummaan, väärinpäin käännettyyn turkkiin, sarkahousuihin ja karvahattuun pukeutunut pukki saattoi tuoda lahjojen sijasta risujakin, tai näin ainakin lapsia peloteltiin. Joulupukin käyntiaikaan perheen hevosen hoitaminen vei jostain syystä isältä yleensä pidemmän ajan, ja usein isä jäikin paitsi pukin vierailusta. 

 

SÄÄNNÖSTELTYÄ JOULUA 1950-LUVULLA 

Eri ruoka-aineet vapautuivat sodan jälkeisestä säännöstelystä 1950-luvun loppupuolella, mikä tarkoitti esimerkiksi laajempaa joulun ajan herkkuvalikoimaa lapsille. Joululahjojakin saatettiin taas ostaa, eikä ihan kaikkea tehty itse. Lahjat käärittiin yleensä valkoiseen tai ruskeaan paperiin ja suljettiin tavallisella narulla. Sotavuosien jälkeisestä köyhyydestä kärsineille tällaisetkin paketit kuitenkin herättivät kunnioitusta ja kihelmöintiä.  

Edelleen pukki toi sukkia ja lapasia, joskus kankaasta ommeltuja nukkeja tai isän valmistamia suksia ja puuleluja. Odotetuimmat paketit tulivat Ruotsin tai Helsingin sukulaisilta, ja ne pitivät sisällään jonkin hienon lelun tai yksitellen paperiin käärittyjä hyväntuoksuisia omenoita. Niitä jaettiin jokaiselle lapselle yksi päivässä joulunpyhien ajan. 

 

”Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan”

Isä haki kuusen sisälle, ja jouluaaton aamupäivä meni lapsilta sen koristelussa. Oksille kieritettiin lippunauhoja, pumpulilla tai puun paloilla täytettyjä karamellipapereita ja olkikoristeita. Saatettiin joulukuuseen ripustaa koristeeksi vanhoja hautajaiskaramellejakin.  

Sodan jälkeisenä aikana koristeet olivat usein vaatimattomia, ja niiden valmistamiseen oli etsittävä korvaavia materiaaleja. Pahvia, kreppipaperia, piipunrasseja, pumpulia ja sellofaania käytettiin paljon. Tavarapulan pikkuhiljaa helpotuttua ei kaikkia joulukoristeita enää tehty itse, vaan osa ostettiin jo valmiinakin.  

Kuusen oksille sidottiin langalla myös oikeita kynttilöitä, jotka maaseudulla tehtiin usein itse. Ensimmäisiä sähkökynttilöitä oli Suomessa jo 1940-luvulla, mutta ne yleistyivät vasta 1960-luvun aikana. 

 

”TAVARAJOULU” SYNTYY 1960-LUVULLA 

Sotien jälkeisen ajan puute ja säännöstely olivat tuoreessa muistissa 1960-luvullakin, joten varsinkin vuosikymmenen alkupuolen jouluissa oli yhä läsnä niukkuuden tunnetta. Kasvavan kaupungistumisen myötä voi alkaa kuitenkin puhua jo kulutusyhteiskunnan ja ”tavarajoulun” syntymisestä: useissa perheissä myös äidit alkoivat käydä palkkatöissä, joten jouluun voitiin käyttää enemmän rahaa. Uutuusleluja olivat Legot ja Barbiet, myös paristokäyttöisiä leluja ja cowboypukuja ostettiin. Talviurheiluvälineet ja villapaidat olivat edelleen suosittuja. 

Jouluun toi uudenlaista ilmettä myös 1960-luvun vapautunut ja värikäs sisustaminen: pellavaiset joululiinat korvattiin näyttävillä, kuviollisilla painokankailla tai värikkäillä kudotuilla kaitaliinoilla. Joulupukkikin tuli moneen kotiin jo punanuttuisena. Tietty kotoisuus ja kotikutoisuus kuitenkin liittyivät jouluun edelleen: koti koristeltiin esimerkiksi yhdessä tehdyillä kirkkailla paperiketjuilla, jotka rahojen ollessa tiukilla saatettiin tehdä sanomalehdistäkin leikatuista suikaleista.  

 

Kuusijuhlat 

Vielä 1960-luvulla joulupukin tai opettajan koulun joulujuhlissa jakama makeis- ja piparipussi saattoi olla ainutlaatuinen joulun kohokohta lapsille. Kansakoulujen kuusijuhlia oli vietetty jo 1800-luvun loppupuolelta, ja niillä oli suuri vaikutus myös kotien juhlatapoihin.  

Kuusijuhlaan kuului suuri koristeltu joulukuusi, paljon kynttilöitä, Enkeli taivaan -virsi, seimikuvaelma, joululauluja ja erilaisia tonttuleikkejä. Juhla huipentui aina joulupukin saapumiseen. Nykykoulujen ja päiväkotien joulujuhlien kristillistä osuutta on paikoin karsittu. 

 

KANSAINVÄLISTYVÄ JOULU 1970-LUVULLA 

Elintason nousun ja ”joulun kansainvälistymisen” myötä herkkuja, koristeita ja lahjoja alettiin tuoda Suomeen enemmän ulkomailta. Joulumakeisten lisääntyminen näkyi niin että konvehtirasioita annettiin nyt usein lahjaksikin. Ikävämpi kansainvälinen vaikutus oli maailman laajuisella öljykriisillä 1970-luvun puolivälissä: sähkön säästämiseksi myös joulukatujen ja näyteikkunoiden valaistukset sammutettiin.   

 

Joulun ajan pelit ja leikit 

Lasten leikit ovat olennainen osa joulua. Mielikuva kuusen ympärillä piirileikkiä menevistä lapsista on hyvin perinteinen: jouluna onkin normaalia enemmän aikaa leikille ja yhdessäololle.  

Vielä 1960-luvulla lelujen maahantuontia hankaloitti tuontilisenssit, jotka sallivat vain tietyn kappalemäärän ostamisen Suomeen. Lisenssien poistumisen myötä joulun leluvalikoima laajeni merkittävästi 1970-luvun alusta alkaen. Vuosikymmenen hittilahjoja olivat mm. View master, Legon Duplopalikat, Rubikin kuutio ja Stigan rattikelkka. Suosittuja olivat myös intiaani- ja cowboyleikit asusteineen sekä paperinuket. Tuohon aikaan lapsilla oli kuitenkin vielä melko vähän leluja. Niitä ostettiin lähinnä juuri jouluksi ja syntymäpäiväksi. Leluja toivottiin kauan, ja niillä myös leikittiin pitkään.  

Leikin lisäksi erilaiset pelit liittyvät myös joulun touhuihin. Kotimaisista peleistä suuren suosion sai 1970-luvulla Kimble-lautapeli, jota myytiin hyvin paljon seuraavallakin vuosikymmenellä. Korona, labyrinttipeli ja palapelit olivat myös kestosuosikkeja joulun ajan pelihetkissä. Varsinkin ennen joulua lapset ovat perinteisesti keskittyneet askartelemaan koristeita ja joulukortteja. 

 

MERKKITIETOISIA LAHJATOIVEITA 1980-LUVULLA 

Talouden nousukausi 1980-luvulla näkyi lisääntyneenä jouluvarusteluna ja näyttävämpinä koristeina. Mallia koristeluun otettiin ulkomaisista televisio-ohjelmista kuten Dallasista tai Dynastiasta. Myös koristeet tulivat yhä useammin ulkomailta.  

 

Suklaakalentereita ja Lelukirjoja 

 

Lasten jouluvarusteluun kuuluivat suklaiset joulukalenterit 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta alkaen, ja 1990-luvulla suklaakalenterit olivat jo yleistyneet paperisten rinnalla. Idean joulukalenterista toi Suomeen vuonna 1947 partiotyttöjen johtaja Teresita Fazer, joka oli nähnyt kalentereita Ruotsissa. Joulukalenterista tulikin partiolaisten tärkein varainkeruutuote, joita edelleen myydään joulun alla. Ensimmäinen adventtikalenteri oli ilmestynyt Saksassa jo vuonna 1903. 

Suklaakalentereiden lisäksi joulukalentereita alettiin tehdä säännöllisesti myös televisioon 1980-luvun alusta lähtien. Tuolloin lapset katsoivat mm. Kylli Tädin ja Histamiinin joulukalentereita. Ensimmäinen tv-joulukalenteri, Tähystäjätontun seikkailut, oli ilmestynyt jo vuonna 1964.  

Joulun kaupallisuus alkoi näkyä myös lasten lahjatoiveissa yhä enemmän. Lukuisempien television lastenohjelmien myötä merkkitietoisuus kasvoi: ennen nukke oli nukke ja auto oli auto, mutta nyt televisiosarjat määrittivät mistä oli tulossa seuraava leluhitti. Aikansa myyntimenestyksiä 1980-luvulla olivat mm. My Little Ponyt ja Tähtien sodan He-Man ja Transformers-sarjan hahmot.  

Iso muutos oli Suuren Lelukirjan ilmestyminen vuonna 1988. Siitä tuli hyvin tärkeä väline lasten lahjalistojen kirjoittamisessa: lasten toiveissa oli nyt enenevissä määrin elektronisia taskupelejä, radio-ohjattavia autoja ja autoratoja.  

 

LAMA VAIKUTTAA 1990-LUVUN JOULUIHIN 

Lama-aika hillitsi joulun tavarapaljoutta 1990-luvulla. Joululahjoista yritettiin kuitenkin olla tinkimättä, ja itseä sekä läheisiä haluttiin hemmotella taloudellisen ahdingon keskelläkin; nyt paketteihin käärittiin kirjoja, leluja mutta myös kodinkoneita. Lahjoiksi hankittiin usein myös jotakin tarpeellista ja moni suurempi ostos ajoitettiin juuri jouluksi.  

Vuosikymmenen loppua kohti mentäessä joulumyynti alkoi ”piristyä”, ja lasten toivelistoilla oli erityisesti cd-soittimia, cd-levyjä ja tietokone- ja konsolipelejä. Nyt myös lapsille alettiin ostamaan kännyköitä. Pienempien lasten lahjahittejä olivat mm. Kaalimaan Kakara -mollamaijat, Baby Born -nuket, Turtles ja Teletapit -hahmot sekä Muumitalo. Oma lukunsa oli alun perin japanilaisten yksinäisyyttä lievittämään keksitty virtuaalilemmikki, Tamagotchi, joka löytyi monen paketista. 

Joulupukille osoitettujen kirjeiden lisäksi vuodesta 1991 Korvatunturille sai yhteyden myös Joulupukin kuumalinja -nimisen aattoillan tv-ohjelman myötä; ohjelman aikana lapset voivat keskustella Joulupukin kanssa puhelimitse ja ohjelmaan voi lähettää terveisiä myös sähköpostitse. Alkuaikoina Joulupukin kuumalla linjalla luettiin myös katsojien lähettämiä fakseja.

 

Joulun herkut  

 

Erilaiset makeiset kuuluvat jouluun ja erityisesti suklaa herättää makumuistoja, joihin yhdistyvät joulun perinteet. Joulun ajan makeisten ja suklaiden valikoima oli 1990-luvulla jo hyvin monipuolinen. Kuitenkin vanhat suosikit kuten Juhlapöydän konvehdit, Budapest-suklaat ja Vihreät kuulat löytyivät monen joulupöydästä. Perinteisten pipareiden ja piparkakkutalon muotoon vaikutti 1990-luvulla Muumien suosio, ja monessa kodissa väsättiinkin nyt esimerkiksi muumitalo.