Kasvatus ja opetus
Kasvatus ja opetus

Hehkuva koulu -blogi

Hehkuva koulu -logolla varustettu banneri.
Hehkuva koulu on Uudenkaupungin opetustoimen blogi. Kerromme täällä ajankohtaisia kuulumisia ja pohdimme opetuksen kehittämistä sekä sen syvintä ja tärkeintä tehtävää. Kirjoittajina toimivat pääasiassa opetustoimen johtaja, koulujen rehtorit ja oppilashuoltohenkilöstö.

 
Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan päättäneen Uudenkaupungin rauhan solmimisesta tulee elokuussa 2021 kuluneeksi tasan 300 vuotta. Tämä näkyy kaikkialla kaupungissamme pitkin vuotta, erityisesti tietenkin elokuussa. Kouluissa rauhan juhlavuosi on näkynyt monialaisena oppimiskokonaisuutena, jonka puitteissa oppilaat ovat päässeet eri oppiaineissa tutustumaan muun muassa Uudenkaupungin rauhan ja yleisemmin 1700-luvun historiaan sekä pohtimaan rauhaa ja sen merkitystä niin ennen kuin nyt.
Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan päättäneen Uudenkaupungin rauhan solmimisesta tulee elokuussa 2021 kuluneeksi tasan 300 vuotta. Tämä näkyy kaikkialla kaupungissamme pitkin vuotta, erityisesti tietenkin elokuussa. Kouluissa rauhan juhlavuosi on näkynyt monialaisena oppimiskokonaisuutena, jonka puitteissa oppilaat ovat päässeet eri oppiaineissa tutustumaan muun muassa Uudenkaupungin rauhan ja yleisemmin 1700-luvun historiaan sekä pohtimaan rauhaa ja sen merkitystä niin ennen kuin nyt. Jokainen uusikaupunkilainen koulu on itse suunnitellut, miten monialainen oppimiskokonaisuus kyseisessä koulussa näkyy.
 
Jokaisen koulun oman monialaisen oppimiskokonaisuuden lisäksi haluttiin kuitenkin myös jotain kaikkia uusikaupunkilaisia oppilaita yhdistävää toimintaa juhlavuoden kunniaksi. Tätä varten perustettiin jo alkusyksystä 2020 uusikaupunkilaisten koulujen välinen Uudenkaupungin rauha -työryhmä, jonka tarkoituksena oli suunnitella yhteistä toimintaa. Lopulta työryhmässä päädyttiin kolmeen erilaiseen yhteistyömuotoon: 1) elokuussa järjestettävään kaupungin omaan koulurauhanjulistukseen ja 2) oppilaiden töistä koostettavaan Rauhan näyttelyyn sekä 3) toukokuussa 2021 toteutettavaan Uudenkaupungin rauha -peliin. Tässä blogissa esittelen tarkemmin Uudenkaupungin rauhan peliä ja sen syntyprosessia.
 

Winterin jalanjäljissä 1700-luvun alun Uudessakaupungissa

 
Uudenkaupungin rauhan peli on tehty Seppo-oppimispelialustalla. Peli ei vaadi opettajalta rekisteröitymistä ja lisenssi oli monilla uusikaupunkilaisilla opettajilla jo ennestään käytössä, joten oppimispelialustan valinta oli varsin helppo. Tarkoitus oli myös tehdä pelistä gps-paikannusta hyödyntävä.
 
Pelissä kuljetaan Uudenkaupungin rauhan historiaan liittyvillä paikoilla Uudenkaupungin keskustassa. Pelin keskushenkilöksi valikoitui koulumestari Johan Winter ja pelin tarina lähteekin liikkeelle siitä, kun Winter vuonna 1699 muuttaa Uuteenkaupunkiin ja seuraavana vuonna alkaa Suuri Pohjan sota. Tarina etenee rastilta toiselle edetessä siten, että tutuiksi tulevat niin Suuren Pohjan sodan vaiheet, isoviha kuin rauhan solmimiseen liittyvät henkilöt. Peli päättyy tietysti rauhan muistomerkille ja rauhan solmimiseen.


 
Pelissä oppilaat kulkevat joukkueittain ja mukaansa he tarvitsevat yhden nettiyhteydellä varustetun puhelimen. Rastien tehtävät aukeavat vasta sitten, kun joukkue on tarpeeksi lähellä rastia. Koska peli on tarkoitettu kaikille uusikaupunkilaisille perusopetuksen oppilaille, on pelistä olemassa kaksi eritasoista versiota. Opettaja voi näistä valita omalle ryhmälleen paremmin sopivan. Kaikilla rasteilla tarina on kerrottu sekä tekstinä että videona ja tarinan kuuntelun jälkeen oppilaat tekevät tehtävän, joka voi sisältää esimerkiksi asioiden yhdistelyä, monivalintakysymyksiin vastaamista tai vaikka valokuvaamista. Tehtävän palautuksen jälkeen joukkue voi siirtyä seuraavalle rastille liikennesääntöjä noudattaen.
 
Tarkoituksena on, että jokainen uusikaupunkilainen perusopetuksen oppilas pääsee pelin pelaamaan. Alun perin tarkoituksena oli, että kaikki pelaisivat pelin kevätlukukauden viimeisten viikkojen aikana, mutta koronan takia osa kouluista tai luokista käykin pelaamassa pelin vasta elokuussa.
 
 

Etäaikanakin yhteistyö on voimaa

 
Korona-aika on asettanut omat haasteensa eri oppilaitosten väliselle yhteistyölle, kasvokkain kun ei ole saanut kokoontua. Niinpä Uudenkaupungin rauhan peli on kokonaisuutenaan tehty etäyhteyksien kautta. Mukaan peliä tekemään lähti kahdeksan opettajaa neljästä eri koulusta ja mukaan saatiin myös edustaja Uudenkaupungin museolta.
 
Peli päättyy

 
Jo ensimmäisestä etäkokouksesta lähtien saatoin päätellä, että lopputuloksesta tulee varsin onnistunut: ideointi oli sujuvaa ja kaikki tuntuivat olevan motivoituneita tekemiseen. Työnjako onnistui myös kivuttomasti ja kaikille löytyi itselle sopiva vastuualue. Aluksi kirjoitettiin pelin tarina, ja tämän jälkeen tehtiin tarinasta selkomukautus. Valmiit tarinat luettiin nauhalle ja näistä tehtiin kuvitetut videot. Tämän jälkeen tehtiin tarinoihin sopivat tehtävät jokaiselle rastille. Lopuksi kaikki materiaali vietiin Seppo-oppimisalustalle, peli käytiin testaamassa ja kouluja varten tehtiin erillinen ohjeistus. Ja näin peli oli koulujen käytössä 10.5., aivan kuten oli alun perin suunniteltukin.
 
Uudenkaupungin rauhan peli on esimerkki siitä, että yhteistyöllä voi saada hienoja asioita aikaan. Haluankin kiittää kaikkia työryhmässä mukana olleita loistavasta panoksestanne pelin eteen. Peli on myös kesällä kaikkien muidenkin kaupunkilaisten ja matkailijoiden käytössä Uudenkaupungin museon kautta.

Suvi Teeri
Kalannin koulun historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon opettaja

 
4.6.2021 9:12
Chromebook-tietokone.
hehkuvakoulu, perusopetus, digitaalisuus, sähköiset oppimisympäristöt, henkilökohtaiset laitteet

Uudenkaupungin kouluissa on jo pitkään tehty hyvää työtä digitalisaation ja sähköisten oppimisympäristöjen monipuolisen käytön edistämiseksi. Koulujen yhteiskäyttölaitteiden kanssa toimiminen on monipuolista, ja jokaisessa koulussa on kehitetty laitteiden varaamiseen omat toimivat käytäntönsä. 

Chromebook-tietokone.

Uudenkaupungin kouluissa on jo pitkään tehty hyvää työtä digitalisaation ja sähköisten oppimisympäristöjen monipuolisen käytön edistämiseksi. Koulujen yhteiskäyttölaitteiden kanssa toimiminen on monipuolista, ja jokaisessa koulussa on kehitetty laitteiden varaamiseen omat toimivat käytäntönsä. 

Yhteiskäyttölaitteet kuitenkin rajoittavat eri tavoin opettajan pedagogista vapautta ja jopa oppilaiden yhdenvertaisuutta. Ensinnäkin koneet saattavat toisinaan olla kaikki varattuina, jolloin ei ole mahdollista suunnitella sähköisiä materiaaleja hyödyntäviä tunteja tai opintojaksoja. Lisäksi vaatimus perusopetuksen maksuttomuudesta asettaa omat ongelmansa sähköisille kotitehtäville: voiko oppilaalle antaa omaa laitetta kotona vaativia tehtäviä, jos koulu ei pysty antamaan oppilaalle laitetta kotikäyttöön?

Ongelmista jälkimmäinen, kysymys kotona sähköisissä oppimisympäristöissä tehtävistä tehtävistä, korostuu tietysti etäopetusaikana. Tähän ongelmaan Uudessakaupungissa on tänä lukuvuonna ryhdytty vastaamaan hankkimalla kaupungin 4. ja 7. luokan oppilaille henkilökohtaiset Chromebook-tietokoneet. Kyseessä on pilottihanke, jonka tarkoituksena on kerätä käyttökokemuksia henkilökohtaisista laitteista. Laitteiden tarkoituksena on osaltaan mahdollistaa Uudenkaupungin digipolussa esiteltyjen tavoitteiden toteutumista. Laitetta voi verrata koulukirjoihin: se on kaupungin omaisuutta, mutta oppilas saa sen käyttöönsä lainaan ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta.

Laitteet saapuivat marraskuussa 2020 kouluille, joista ne jaettiin ripeästi uusille käyttäjilleen. Koneet ovat siis olleet käytössä neljän kuukauden ajan ja päässeet myös seitsemäsluokkalaisten etäopetuskäyttöön. Mitä koneilla on siis tehty, ja miten ne ovat vaikuttaneet opetukseen? Seuraavassa kolme erilaista esimerkkiä käyttökokemuksista.

Piirtämisen ja sadun riemua 

Lokalahden koulussa koneet otettiin heti innolla haltuun ja koneilla on jatkettu ennestään jo tuttujen ohjelmien, kuten ViLLEn, Classroomin ja Bingelin, käyttöä. Uuttakin on kuitenkin jo opittu.

Lokalahden koulun neljäsluokkalaiset ovat innostuneet kosketusnäytöllä piirtämisestä - kuvassa Veera Laitinmäen taidonnäyte.

Lokalahden koulun neljäsluokkalaiset ovat innostuneet kosketusnäytöllä piirtämisestä - kuvassa Veera Laitinmäen taidonnäyte.
 

Luokanopettaja Kati Koskela kertoo, että erityisen paljon oppilaat ovat henkilökohtaisten koneiden myötä innostuneet tietokoneella piirtämisestä. Koneisiin asennettuun Canvas-sovellukseen tutustuttiin kuvataiteen tunnilla, mutta oppilaat ovat ottaneet koneella piirtämisen osaksi monia muitakin oppitunteja. Jos jollain oppitunnilla jää tunnin tehtäviltä vapaata aikaa, oppilaat nappaavat piirtokynät käteensä ja alkavat piirtää Chromebookien kosketusnäyttöjen avulla Canvasilla omia mielikuvituksensa tuotteita. 

Toinen oppilaille viime aikoina tutuksi tullut ohjelma on Google Forms -lomakesovellus, jota käytettiin hyödyksi äidinkielen satu-oppimisjakson aikana. Koskelan mukaan oppilaat pääsivät Google Formsissa muokkaamaan tutuista saduista pareittain interaktiivisia satuja. Yhtenäisen alun jälkeen oppilaat pääsivät vastaamaan kysymykseen “mitä jos” keksimällä erilaisia vaihtoehtoisia juonenkäänteitä. Oppilaat pääsivät sitten vuorostaan kokeilemaan toistensa tekemiä tarinoita ja päätyivät valintojensa kautta monenlaisiin lopputuloksiin. 

Kirsikankukkia ja oppimispäiväkirjoja 

Kalannin koulussa seitsemäsluokkalaiset pääsivät myös käsiksi koneisiinsa marraskuun loppupuolella. Tietokoneilla työskentely oli tietysti tullut jo varsin tutuksi aiempien kouluvuosien aikana; erityisesti Googlen Classroom ja muut Googlen sovellukset sekä ViLLE olivat jo entuudestaan varsin tuttuja ja aktiivisessa käytössä. Innostus uusien koneiden käyttöön oli kuitenkin varsin suurta, ja muistankin varsin hyvin sen ensimmäisen maanantaiaamun historian tunnin, kun koneet tulivat repuissa luokkaan ja innolla odotettiin, että koneilla pääsisi jotain tekemään. Pettymys olikin suuri, kun en ollut suunnitellut koneille mitään käyttöä sille tunnille.

Chromebook-tietokone ja suojapussi.

Henkilökohtaiset laitteet kulkevat suojapusseissa oppilaiden repuissa.
 

Tämän sattumuksen jälkeen olemmekin käyttäneet koneita historian tunneilla moneen erilaiseen tarkoitukseen. Joulukuussa keskityimme harjoittelemaan Google Slides -esitysohjelman ennestään hieman vieraampia ominaisuuksia. Vaikka erilaisia esitelmiä oli tällä ohjelmalla jo aiemminkin tehty, harjoittelimme nyt ohjelmalla aikajanojen piirtämistä. Pääsimmekin ennen joulua ihailemaan toinen toistaan hienompia ja kovasti kirsikankukanvärisiä aikajanoja Japanin historiasta.

Google Forms on myös tullut Kalannin koulun seitsemäsluokkalaisille varsin tutuksi henkilökohtaisten laitteiden myötä. Historian tunneilla olemme pitäneet Forms-pohjaisen läksynkuulustelun imperialismista ja biologian tunneilla on pidetty kokeita samalla ohjelmalla. Etuna näissä on ollut se, että sähköisiin testeihin ja kokeisiin on helppo lisätä materiaaliksi kuvia, jotka säilyttävät terävyytensä ja värinsä. Chromebookien kanssa toimiessa opettaja voi myös halutessaan lukita testin niin, ettei sen aikana pääse muille sivustoille surffailemaan. Sähköisiä vastauksia on myös helppo käsitellä anonyymisti, kun oppilasta ei voi tunnistaa käsialasta, kuten paperikokeessa.

Aikajana-tehtäväohje oppilaille.

Kalannin koulun seitsemäsluokkalaiset harjoittelivat aikajanojen piirtämistä.
 

Tällä hetkellä Kalannin koulun seitsemäsluokkalaisilla on menossa historiassa Suomen historian jakso, jonka aikana on otettu testikäyttöön myös Uudessakaupungissa pilotoitava Qridi-ohjelmisto. Ohjelmisto on kehitetty erityisesti formatiivisen arvioinnin välineeksi. Oppilaat palauttavat Classroomin puolelle tehtäviä, joita tekevät oppikirjan tekstien ja historian lähdemateriaalien avulla, ja käyvät arvioimassa omaa osaamistaan ja täyttämässä oppimispäiväkirjaa Qridin puolella. Tähän mennessä oppilaat ovat olleet ahkeria työskentelijöitä ja ovat edenneet kukin omassa tahdissaan tehtävien kanssa hyvää työrauhaa ylläpitäen.

Kalannin koulun oppilaiden tunnelmia henkilökohtaisten laitteiden saapuessa voi käydä lukemassa myös Kalannin koulun omasta blogista: nelosten tunnelmia ja seiskojen tunnelmia.

Yhdysluokkaopetusta ja sähköisiä oppikirjoja

Oppilas tekee ViLLE-tehtäviä Chromebook-tietokoneella.

Pyhämaan koulun yhdysluokkaopetuksessa laitteet helpottavat tehtävien eriyttämistä.


Kun Lokalahden ja Kalannin kouluissa oppilaat pääsivät henkilökohtaisia laitteita käyttämään marraskuussa, oli Pyhämaan koulussa ollut kaikilla oppilailla nimetyt koneet jo lukuvuoden alusta lähtien. Koneita kun on koulussa yhtä monta kuin on oppilaitakin. Yhdysluokkaopetuksessa sähköisissä oppimisympäristöissä onkin helppo eriyttää tehtäviä eri luokka-asteiden mukaan - kaikki luokan oppilaat voivat yhtä aikaa tehdä esimerkiksi matematiikan ViLLE-tehtäviä, mutta jokainen eri luokka-asteelle sopivia.

Chromebook-tietokoneen ruutu, johon on piirretty pizzan kuva.

Myös Pyhämaan koulun neljäsluokkalainen Iida Kivistö taiteilee Canvasilla.
 

Pyhämaassa henkilökohtaisten laitteiden myötä on voitu ottaa käyttöön sähköinen kirja yhteiskuntaoppiin. Kun oppilaat voivat kantaa sähköistä laitetta mukanaan kodin ja koulun välillä, myös kotitehtävät voi antaa sähköisestä kirjasta. Opettajan valitsemat kotitehtävät on helppo löytää sähköisestä ympäristöstä, ja tehtävillä eriyttäminen onnistuu helposti, kun opettaja voi merkitä tehtävät näkymään vain tietyillä oppilailla. Yhteiskuntaopissa sähköinen kirja mahdollistaa ajantasaisen tiedon tarjoamisen oppilaille - näihin kirjoihin ei enää tarvitse tehdä käsin korjauksia sitä mukaan, kun maailma muuttuu. Samoin perustekstien lisäksi sähköisessä kirjassa pystytään helposti tarjoamaan linkkejä lisätiedon etsimiseen ja keskustelun tueksi.

Hyvä renki - huono isäntä 

Henkilökohtaiset laitteet ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia sähköisten oppimisympäristöjen käyttöön ja yllä esittelin kolme esimerkkitapausta meiltä Uudestakaupungista. Digitaalisuus ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan väline muiden tavoitteiden saavuttamiseen. Keskiössä erilaisia sovelluksia ja ohjelmistoja valittaessa ovat toisaalta oppilaan oppiminen ja toisaalta opettajan pedagogiset valinnat. Monet asiat on helpompi ja tarkoituksenmukaisempi tehdä sähköisesti ja virtuaalimaailmassa, toiset taas käsin ja perinteisen luokkahuoneen rajoissa. Digitaalisuus on opetuksen renki, ei isäntä.

Chromebook-tietokoneita latausvaunussa käyttäjiä odottamassa.

Chromebook-tietokoneita latausvaunussa käyttäjiä odottamassa.
 

Opettajan näkökulmasta henkilökohtaiset laitteet mahdollistavat sen, että jatkossa opettajilla on aidosti mahdollisuus valita oppilailleen myös sähköiset oppimateriaalit. Tämä helpottaa erityisesti tällaisen yhteiskuntaopin opettajan elämää - yhteiskuntaopin kirjat kun yleensä ovat vanhentuneet jo tullessaan painosta ulos.

 

Suvi Teeri

Kalannin koulun historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon lehtori

Pyhämaan koulun digitutor

15.3.2021 14:00
perusopetus, digipolku, digioppiminen, digitaalisuus, tutoropettajuus
Tulevaisuudentutkija Perttu Pölönen kirjoittaa teoksessaan Tulevaisuuden lukujärjestys, että informaatiovallankumouksessa tietokoneet syrjäyttävät sen osaamisen, mitä vielä äsken pidettiin arvokkaana. Hän nostaa esille näkökulman, jossa arvokkaaksi on nostettava se, mihin kone ei pysty eli sydämen taidot. Koneella ei ole luonnetta, ei persoonaa eikä se osaa käyttäytyä kuin ihminen. Ihmisen inhimillisyyden ensisijaisuudesta huolimatta tulevaisuudessa meidän tulee hallita teknologioiden käyttö. Pölönenkin tiivistää, että teknologia on työkalu ja neutraali väline.

Tulevaisuudentutkija Perttu Pölönen kirjoittaa teoksessaan Tulevaisuuden lukujärjestys, että informaatiovallankumouksessa tietokoneet syrjäyttävät sen osaamisen, mitä vielä äsken pidettiin arvokkaana. Hän nostaa esille näkökulman, jossa arvokkaaksi on nostettava se, mihin kone ei pysty eli sydämen taidot. Koneella ei ole luonnetta, ei persoonaa eikä se osaa käyttäytyä kuin ihminen. Ihmisen inhimillisyyden ensisijaisuudesta huolimatta tulevaisuudessa meidän tulee hallita teknologioiden käyttö. Pölönenkin tiivistää, että teknologia on työkalu ja neutraali väline.

Uudenkaupungin opetustoimessa havahduttiin vuonna 2018 siihen, että vuosille 2016-2021 laadittu Tieto- ja viestintätekniikan strategia oli jo tuolloin monilta osiltaan vanhentunut. Digioppiminen on tehnyt tuloaan perusopetukseen ja lukioon jo 90-luvulta asti, mutta viime vuosina sähköiset yo-kirjoitukset ja moni muu tekniseen kehitykseen liittyvä harppaus ovat kasvattaneet vaatimuksia digitaalisuuden käytölle opetuksessa. Uudessakaupungissa ensimmäinen tavoite asetettiin tvt-opetussuunnitelman laatimiselle. 

Asiaa varten koottu työryhmä teki nopeassa tahdissa päätelmän, että jokainen uusi neljäkymmentäsivuinen strategiajulkaisu on aina vanhentunut jo painosta tullessaan. Syntyi ajatus digitaalisesta portaalista, verkkosivustosta, jossa informaatio päivittyy ja joka pysyy ajantasaisena. “Uudenkaupungin DigiPolku” oli työnimenä heti alusta alkaen ja se myös säilyi lopulliseen julkaisuun asti.
DigiPolku


Digipolussa perusidea on se, että jokaisella Uudessakaupungissa peruskoulunsa käyvällä lapsella ja nuorella on toiselle asteelle siirtyessään riittävät ja tasaveroiset digitaidot. Digipolun sisällöissä tavoitteena on jokaiselle saavutettava perustaso, jolla selviää jatko-opintojen arjessa.  Osa-alueina oppilaiden digiosaamisen kehittämisessä ovat 1. Käytännön työskentelytaidot 2. Media- ja tiedonhallintataidot ja 3. Ohjelmointitaidot.

Yksi keskeinen anti tässä verkkoportaalissa on se, että sisältötavoitteet antavat myös jokaiselle opettajalle raamit siitä, mitä taitoja eri luokka-asteilla tulee oppilaiden kanssa harjoitella. Tavoitteena on ollut luoda konkretiaa digioppimisen portaille - tieto ja digiosaaminen rakentuu hiljalleen jo aiemmin opitun tiedon päälle.  Jokaiselle luokka-asteelle on määritelty käsiteltävät sisällöt ja opettajan tehtävänä on huolehtia, että asiat myös käydään läpi.

Digipolku ei ole vain sisältöpankki. Sivuston yksi ulottuvuus on myös toimintaympäristön muutoksen kuvaaminen. Oppilaiden ja henkilökunnan käytössä tulee olla ajanmukaiset ja monipuoliset tieto- ja viestintätekniset laitteet ja ympäristöt. Strategisena päätöksenä on jo linjattu mm. se, että kaikille 4.-9.vuosiluokkien oppilaille hankitaan henkilökohtainen Cromebook oppimisen välineeksi. Cromebook on työkalu ja neutraali oppimisen väline kuten johdannossa Pölösen näkökulma kertoi. Laitteiden hankintaohjelma on käynnistetty ja vuosittain pyritään laitteistamaan kaksi ikäluokkaa - kolmessa vuodessa digipolku pitäisi olla sujuvammin tavoitettavissa henkilökohtaisten laitteiden avulla. Koko Ukin perusopetuksessa on tällä hetkellä yhteiskäyttöisiä oppilaslaitteita yli 400 ja niillä kyllä käyttöaste pysyy korkeana jatkuvasti.

On tarpeetonta kysyä  siirrymmekö Ukissa kokonaan digitaalisiin oppimateriaaleihin. Valistunut arvaukseni on, että tulemme olemaan jatkossakin hybridimallissa, jossa käytämme painettuja kirjoja ja sen ohella paljon digitaalista materiaalia. Osa materiaaleista on vain digitaalisia, mutta paikkansa on kirjoillekin. Keskeinen linjaus tällä hetkellä on Googlen G-Suite for Education -ympäristön käyttäminen oppimisympäristönä. Palvelun maksuttomuus ja toimivuus ovat osoittaneet kouluympäristöön soveltuvuuden. Sisällöt valitaan opettajajohtoisesti ja G-Suite työkalut ovat vain välineitä. Kokonaisuuden kannalta olennaista on, että meillä on valittu toimiva perusta koko opetustoimelle. Jatkossa on todennäköistä, että joiltakin osin tarveperustaisesti otamme käyttöön myös Googlen maksullisia laajennuksia - jokainen näistä täytyy kuitenkin perustella tarkoin. 

Käytettävä digitaalinen toimintaympäristö rakentuu joustavasti eri oppiaineiden ja opintokokonaisuuksien tarpeisiin aina tarvittavia ohjelmistoja ja alustoja hyödyntäen. Digitaalisen oppimisympäristön vahvuus on se, että sen avulla voidaan opetus toteuttaa vaihtelevin menetelmin sitomatta toimintaa niin vahvasti perinteiseen luokkahuoneeseen.

Uudenkaupungin digitaalisen oppimisen ja osaamisen tukijalka löytyy opettajakunnasta. Jo useiden vuosien ajan on osa opettajista toiminut vertaistutorina digiopetuksessa. Digitutorit tulevat olemaan keskiössä myös digipolun jalkauttamisessa osaksi opetussuunnitelman mukaista opetusta. Digitutorit myös huolehtivat osaltaan siitä, että Uudenkaupungin digipolku pysyy ajan tasalla ja palvelee oppimista oikealla tavalla. Meidän on totuttava digitaalisuudessa muutokseen ja epävarmuuteenkin: teknologinen kehitys menee eteenpäin huimaa vauhtia ja meidän täytyy olla koko ajan valmiina päivittämään osaamistamme ja rakenteita, joiden avulla osaamista jaetaan oppilaille.

Ukin DigiPolku on ollut opetus- ja kasvatuslautakunnan päätettävänä 27.1.2021 ja sisältö löytyy osoitteesta  https://sites.google.com/edu.uki.fi/digipolku .


Esa Pirkola
Lukion rehtori
Digipolku-työryhmän puheenjohtaja

 
28.1.2021 0:00
Ihmisiä keikalla.
musaope, alakoulun musiikki, musiikin opetus, rock-musiikki, rock'n'roll, Saarniston koulu, Hehkuva koulu, #suomenparasperusopetus, pedagogiikka, perusopetus

Long live rock'n'roll!!!

Ihmisiä keikalla.

Long live rock'n'roll!!!

Niin lauloi Ronnie James Dio vanhassa Rainbow-klassikossa. Dio oli 1970-luvulta alkaen monille ikoninen rocksupersankari, jonka myyttisiin teksteihin ja virtuoosimaiseen ulosantiin oli helppoa uppoutua uneksimaan tuntikausiksi. Raskaan rockin ja heavy metallin suurimpiin nimiin kuulunut laulaja poistui keskuudestamme 2010, mutta musiikki ja maine elävät yhä haalistumattoman voimakkaina kuuntelijoissa ja ihailijoissa.
 
 
Embed from Getty Images
Ronnie James Dio 1942-2010. 
 

Rock, rauha ja rakkaus

Musiikilla on ollut taipumus koota samankaltaisesti maailmaa tarkastelevia ihmisiä yhteen. Näin on ollut uskoakseni aina. Itseäni erityisesti puhuttelee aikakausi, jolloin Dion rinnalla musiikkilehtien sivuilla paistatteli liuta lapsuuteni ja nuoruuteni rock-sankareita pitkine hiuksineen, kireine farkkuineen, nahkatakkeineen ja sähkökitaroineen. Oli Guns`n`roses, Metallica, Ozzy Osbourne, Iron Maiden, Anthrax, The Cult ja monia muita, jo nykyään harmaahapsisista muusikoista koostuneita bändejä. Sankareita. Esikuvia.

Omaa kaveripiiriäni yhdisti alakoulu-, yläkoulu- sekä lukioajan rakkaus ja intohimo rock- ja heavymusiikkia kohtaan. Koimme vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voimaantumista musiikin kautta. Toki musiikkimakumme laajeni vuosien saatossa, samalla kun laulujen tekstien merkitykset saivat yhä merkittävämmän roolin kokonaisuudessa. Kielitaitomme kehittyi englanninkielisen musiikin suurkulutuksen myötä verrattain nopeasti ja monipuolisesti. Muistan yhä kirjoittaneeni äitini kirjoituskoneella Metallican The Unforgiven-kappaleen sanat pulpettini sisäkanteen orastavan angstisena esiteininä kuudennella luokalla.

 
Embed from Getty Images
 

Mitä musiikki on antanut minulle?

Musiikilla on ollut valtava rooli elämässäni. Siitä on tullut elämäntapa monelta eri kantilta tarkasteltuna. En pysty toisaalta kuuntelemaan enää musiikkia “neitseellisin” korvin, vaan kiinnitän huomiota tavallisen kuuntelijan kannalta epäolennaisiin sovituksellisiin, äänensävyllisiin tai instrumentaalisiin seikkoihin, mikä on hävittänyt tavallaan sen perimmäisen rentouttavan kuuntelunautinnon. Toisaalta uuden musiikin luomisen, esittämisen ja opettamisen kautta olen saanut korvaavia ulottuvuuksia musiikkiin, mikä saa yhä liekin lepattamaan sisälläni.

Oma “urani” musiikin parissa alkoi kaverini opetettua minulle muutaman kitaraotteen, joiden avulla sain opeteltua pari heavyriffiä sähkökitaralla. Joku kaveriporukastamme osasi soittaa beat-kompin rummuilla, ja tadaa, perustimme ensimmäisen bändimme. En osannut musiikin teoriaa käytännössä ollenkaan, mutta siitä huolimatta soittotaito alkoi pikkuhiljaa kehittyä, saavuttaen pisteen, jossa kykenimme luomaan jo uutta musiikkia. 

Oman musiikin säveltäminen tai tuttavallisemmin biisien tekeminen imaisi mukaansa ja tarjosi ennenkokemattomia itsensä ilmaisemisen kanavia ja elämyksiä.

Musiikin teoriaa en vieläkään voi kehua tuntevani läpikotaisin, vaikka luonnollisesti käytännön kautta olen kyennyt tunnistamaan ja nimeämään runsaasti tiettyjä olennaisia musiikin lainalaisuuksia. Nuoteista en kykene vieläkään sujuvasti soittamaan, vaan opettelen esimerkiksi melodiat korvakuulolta. 

Musiikin opettajana, uhka vai mahdollisuus?

Suhteestani musiikin opetukseen on muodostunut hyvin ristiriitainen oman yksityiselämän kokemuspohjani,  opiskelujeni ja peruskoulun realiteettien yhteentörmäyksessä. En ole juurikaan saanut positiivisia kokemuksia oman peruskouluaikani musiikin opetuksen kautta, melkeinpä päinvastoin. 

Luokanopettajana Saarniston koulussa tällä hetkellä opetan musiikkia omalle nelosluokalleni sekä kuudennelle luokalle. Molemmilla ryhmillä on musiikkia yksi tunti viikossa. 

Neljäkymmentäviisi minuuttia. 

Oma filosofiani musiikin opetukseen nojaa vahvasti elämyksellisyyteen, siihen kokemukseen, missä oppilas on kykenevä esittämään musiikkia yhdessä toisten kanssa, jos vain neljään osaa laskea. Olen pyrkinyt yksinkertaistamaan teoriaa ja oikomaan mutkia suoriksi tarpeen vaatimalla tavalla, kunnes oppilaiden on mahdollista saavuttaa se elämys, että he oikeasti kykenevät saamaan eri instrumenteista musikaalista sisältöä ulos ja olemaan osa bändiä soittamassa heille tärkeää biisiä. 

Mielekkään yhteissoiton mahdollistamiseksi ovat itselleni muodostuneet tärkeimmiksi työkaluiksi värikoodit nuottien sijasta, värein merkatut koskettimet ja otelaudat, riisutut sointuotteet koskettimilla, helpommat erikoisviritykset kitaroissa, yksinkertaistetut rumpukompit sekä itsetehdyt, värikoodatut sana- ja säestyslaput. Näiden avustamana olemme saaneet toteutettua hienoja yhteissoittohetkiä oppilaidemme kanssa, huolimatta hyvin rajallisista aikaresursseista.

Minullakin alkaa jo parta harmaantua ja tukka on otsalta paennut. Myös alussa mainitsemani omat lapsuuden rock-sankarini ovat ohittaneet “parasta ennen”-päiväyksensä ja muuttuneet pappa-rockiksi jo vuosia sitten. On jälleen uusien sankarien aika, ja hyvä niin. Yritetään me opet puolestamme mahdollistaa näiden uusien ikonien syntyminen.

Silti: Long live rock'n'roll!!!

Hannun ja ketun selfie.

Kirjoittaja toimii luokanopettajana Saarniston koulussa.


Hannu Huitu
Luokanopettaja
Saarniston koulu

21.12.2020 14:00
Lokalahden koulun rehtori ja oppilaita liikuntasalissa.
hehkuvakoulu, suomenparasperusopetus, uusikaupunki, paraskoulu, muumilaakso
Olen lukuvuonna 2019-2020 saanut kulkea Lokalahden ja Saarniston koulujen henkilöstön rinnalla ja pyrkinyt olemaan myös läsnä näiden koulujen arjessa. Toimin näiden koulujen rehtoreiden mentorina.
Keväällä siirtyminen koronan vuoksi etäopetukseen vaikutti myös mentorointiin; koulussa käyminen ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Tärkeää oli kuitenkin, että yhteys kouluihin säilyi. Olen iloinen siitä, että saan jatkaa mentorointia näissä kouluissa myös kuluvana lukuvuonna 2020-2021.
 
Lokalahden koulun rehtori ja oppilaita liikuntasalissa.
Olen lukuvuonna 2019-2020 saanut kulkea Lokalahden ja Saarniston koulujen henkilöstön rinnalla ja pyrkinyt olemaan myös läsnä näiden koulujen arjessa. Toimin näiden koulujen rehtoreiden mentorina.
Keväällä siirtyminen koronan vuoksi etäopetukseen vaikutti myös mentorointiin; koulussa käyminen ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Tärkeää oli kuitenkin, että yhteys kouluihin säilyi. Olen iloinen siitä, että saan jatkaa mentorointia näissä kouluissa myös kuluvana lukuvuonna 2020-2021.
 
Mentoroinnin mahdollistaa yhdeksän kunnan yhteinen - Opetushallituksen tukema - #Paraskoulu Varsinais-Suomi -hanke. Kukin hankekunta osallistuu myös omalla osuudellaan hankkeesta koituviin kuluihin. Hankkeessa kehitetään varhaiskasvatus- ja perusopetusyksiköiden johtamista, oppilaan kolmiportaisen tuen käytäntöjä sekä hyvinvointia mm. kunnan sisällä eri toimijoiden sekä kuntien välisellä yhteistyöllä.
 
#Paraskoulu Varsinais-Suomi -hanke päättyy kuluvana vuonna 2020. Käynnissä olevat mentoroinnit kuitenkin jatkuvat koko lukuvuoden.
 
On etuoikeus saada olla läsnä arjessa, jossa koko opetustoimen missio on saada koulut hehkumaan. Juuri tänä aikana se toteutuakseen edellyttää halua ja kykyä uida vastavirtaan. Jo Curre Lindström vuonna 1995 julisti matkalla maailman mestaruuteen yhtenä taikaloitsuistaan: ”Innosta ihmisten innostajaa itsessäsi. Rakasta itseäsi sen kautta, millaiseen loistoon toiset yltävät sinun kauttasi.”
 
Mistä satunnainen vierailija tunnistaa hehkuvan koulun?
Nyt on tärkeää pohtia, mitkä asiat saavat koulun hehkumaan.

Kuvaamataidon työ, jossa on lueteltu hyviä tapoja.

 
Lopuksi.
 
Katsoin televisiosta Muumilaakson tarinoita.
 
Muumilaakso on yhteisö, jossa rauha, luottamukseen perustuva vuorovaikutus, toisista välittäminen ja kiireettömyys vallitsevat. Silti siellä tapahtuu koko ajan. Asukkaat toimivat yhdessä ja erikseen, mutta aina he löytävät toisensa. Vaikka yhteisö on näennäisesti suljettu ja asustaa laaksossa, sieltä matkustetaan pois, sinne tullaan takaisin, vieraat tulevat sinne ja heidät oitis hyväksytään. Muumilaakso on salliva yhteisö. Voisi sanoa, että Muumilaakso kasvaa luottamuksesta, joka yhdistää asukkaita.
 
Miten muumit suhtautuvat Haisuliin? –Vaikka Haisuli välillä käyttäytyy tyhmästi ja tekee tyhmyyksiä, joita muumit eivät hyväksy, niin kuitenkin on sellainen olo, että Haisulin he hyväksyvät.
 
Toivo Lonkila on kirjassaan Koulutuksen tähdenvälejä – koulun uudistaminen lyhyesti – lausunut mm. näin: ”Kouluorganisaation laadusta kertoo paljon se, miten suhtaudutaan epäonnistumisiin, vastoinkäymisiin ja virheisiin.”
 
Hyvässä organisaatiossa jokainen saa olla joskus Haisuli.
 
Muumilaakson tarinoissa esiintyy myös Mörkö.
 
Miten muumit suhtautuvat Mörköön? –Mörköä pelätään. Siihen suhtaudutaan vihamielisesti. Se pyritään torjumaan, vaikka kukaan ei oikeastaan tunne sitä – vai juuri sen takia?
 
Tässäkin suhteessa meillä ja muumeilla riittää yhteistä pohdittavaa.
 
Toivo Lonkila on kirjoittanut tuossa em. kirjassaan myös näin: ”Koulu on sisäistänyt kansanperinteen mukaisen uskon sanamagiaan. Joka tietää sanat, hallitsee olevaisen. Nykyisin se ei riitä. On hallittava kuvat, erityisesti mielikuvat.”
 
Mielikuva hyvin toimivasta koulusta vastaa mielestäni hyvin kuvausta Muumilaaksosta.



Yle kertoo mentor-toiminnasta 25.11.2020 julkaistussa uutisessa.

Yle Uutiset Lounais-Suomi kertoi mentor-toiminnasta tiistaina 24.11.2020. Uutiseen pääsee tästä linkistä.

 
 
Jyrki Välimäki
Rexit mentoroi -ryhmä
Erityisopettaja
Vasaramäen koulun rehtori 1991-2019
 
3.12.2020 10:00
VALMOn oppilaita kevätretkellä.
#hehkuvakoulu, #suomenparasperusopetus, uusikaupunki, valmistava opetus, valmo, perusopetus

VALMO, perusopetukseen valmistava opetus, on tarkoitettu oppivelvollisuusikäisille maahan muuttaneille lapsille ja nuorille, joiden suomen (tai ruotsin) kielitaito ei riitä perusopetuksen opintoihin. Tavoitteena on noin vuodessa antaa oppilaalle suomen (tai ruotsin) kielen valmiudet esiopetukseen tai perusopetukseen siirtymistä varten sekä edistää oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

VALMOn oppilaita kevätretkellä.

VALMO, perusopetukseen valmistava opetus, on tarkoitettu oppivelvollisuusikäisille maahan muuttaneille lapsille ja nuorille, joiden suomen (tai ruotsin) kielitaito ei riitä perusopetuksen opintoihin. Tavoitteena on noin vuodessa antaa oppilaalle suomen (tai ruotsin) kielen valmiudet esiopetukseen tai perusopetukseen siirtymistä varten sekä edistää oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.


Uudessakaupungissa ensimmäinen VALMO-ryhmä aloitti lukuvuonna 2018-2019 Hakametsän koulussa. Ryhmään ohjattiin kaikki Uuteenkaupunkiin muuttaneet alakouluikäiset maahanmuuttajalapset vuosiluokilta 1-6. Edelleen Uudenkaupungin alakouluikäisten VALMO toimii Hakametsän koulussa.

VALMOn oppilaita kevätretkellä.

VALMOn oppilaita kevätretkellä.

Arkea VALMOssa


VALMOssa opiskelevat lapset saattaat tulla hyvinkin eri puolilta maailmaa. Kaikilla voi olla eri äidinkieli. Toisaalta lapsia voi olla useampi samasta perheestä, joka ei myöskään olisi tavallinen tilanne perusopetusluokassa. Aluksi luokassa ei ole mitään yhteistä kieltä.Tällöin kuvakorteista on apua varsinkin monissa arkisissa tilanteissa. Usein suomen kielen opettelu aloitetaan väreistä ja numeroista, jolloin päästään leikkimään, pelaamaan ja tekemään helppoja tehtäviä niiden avulla. Uusia sanoja ja käsitteitä opitaan lisää viikottain. Taideaineet toimivat monimuotoisesti yhdistävänä tekijänä: kuvataide, musiikki, kädentyöt ja liikunta auttavat lapsia hahmottamaan oppimaansa, iloitsemaan ja ilmaisemaan asioita itsestään ja omista tunteistaan. Opetus tapahtuu useimmiten omassa luokassa, mutta VALMOssa tutustutaan suomalaiseen kulttuuriin myös retkillä ja kokeilemalla asioita itse.

VALMOn oppilaat tekevät lumiukkoa koulun pihalla.

Lumen näkeminen ja siinä leikkiminen on monelle VALMO-oppilaalle uutta.


Oppilaiden äidinkieliä ja ryhmän monikulttuurista rikkautta arvostetaan VALMOSSA. Välillä oppilailta kysytään, mikä opeteltava asia olisi oppilaan omalla äidinkielellä, ja oppilaat saavat myös opettaa opettajalle esimerkiksi numerot 1-10 omalla kielellään. Opettajan ja luokkatoverien nimien kirjoittaminen omilla kirjain- tai äännemerkeillä on mielenkiintoista ja auttaa kaikkia ymmärtämään, millaisen uuden asian äärellä oppilas on. Kuinka vaikeaa olisikaan alkaa itse kirjoittaa yhtäkkiä vaikka arabiaksi!

Tärkeintä on luoda turvallisen tuntuinen oppimisympäristö, jossa kaikille löytyy omaa tilaa ja kaikki hyväksytään. Uuteen maahan muutto on aina vähintään kulttuurishokki, mutta monilla oppilailla tai perheillä on taustalla myös vakavia kriisejä, joillakin jopa sota. Tästä syystä oppilaat voivat olla puolustuskannalla vähän kaikissa asioissa. Puolustaminen kohdistuu helposti myös nuorempiin sisaruksiin. Kun oppilaat luottavat omaan opettajaan, ryhmään ja koulun muihin aikuisiin, oppiminen helpottuu.

VALMOn oppilaiden kirjoittama viesti opettajalle.

VALMOn oppilaat yllättivät Sari-opettajan ihanalla viestillä.
 

Valmon erityislaatuisuus


Hyvien suhteiden luominen perheisiin on tärkeää. Oppilaiden perheet käyvät koulussa katsomassa opiskelua ja luokkatilaa sekä tutustumassa opettajaan. Perheet tuovat myös erittäin arvokasta tietoa oppilaiden koulunkäyntihistoriasta. Monien oppilaiden aiempi koulunkäynti on tapahtunut sotilaiden ylläpitämässä koulussa, yli 60 oppilaan ryhmissä, tai ainakin tiukan kurin alla. Siksi vanhemmat ovatkin helpottuneita ja kiitollisia nähdessään, kuinka hyvä ilmapiiri suomalaisessa koulussa on. He ymmärtävät, miksi lapset lähtevät iloisina kouluun. Koulukirjat ovat usein VALMO-oppilaille suuria aarteita värikkäine kuvineen. Niistä pidetään hyvää huolta ja kaikki tehtävät halutaan tehdä. Toisinaan työkirjan täyttämisestä tulee oppilaille opiskelun tärkein sisältö ja opettaja joutuu muistuttamaan, että ymmärtäminen on tärkeämpää ja asioita voidaan opetella myös keskustellen ja kokeillen.

VALMOssa pyritään yhdessä lukuvuodessa saavuttamaan perusopetuksessa tarvittavat tiedot ja taidot. Tehtävä ei ole helppo. Vuosi on oppilaille lyhyt aika oppia suomen kieli niin hyvin, että he voivat jatkaa opiskelua suomenkielisessä peruskoulussa. Samoin opettajan pitää vuodessa saada kielimuurista huolimatta selville oppilaan tiedot ja taidot, eli missä kohtaa oppimisen polkuaan oppilas on. Jos oppilas ei ole ennen käynyt koulua tai koulunkäynti on ollut kovin erilaista, opiskelussa ei ole pakko valita ikätason mukaista oppimispolkua. Moni oppilas joutuu aloittamaan harjoittelemalla aakkoset ja numeromerkit, kun oman äidinkielen kirjoitusmerkistö on ollut täysin erilainen.

Puhelimen näytöllä lukee teksti: Asun Suomessa.

Viestiin on kirjoitettu tigrinjan kielellä: Asun Suomessa.


Oppilas ei siis välttämättä siirry VALMOn jälkeen oman ikätasonsa mukaiselle vuosiluokalle vaan luokalle, jonka tietojen ja taitojen opiskeluun hänellä on riittävä pohja. VALMOssa on siis tärkeintä saada oppilaan perustaidot hyvälle tasolle ja rakentaa pohjaa uusien asioiden oppimista varten. VALMOn päätyttyä oppilas jatkaa suomen kielen opiskelua toisena kielenään (S2). Oppilaiden perusopetuksen suorittamisessa ensisijaista on opintojen laajuus, ei ajallinen kesto.

VALMOssa tähdätään onnistuneeseen kotoutumiseen. 


Kotoutuminen ja kavereiden löytäminen on lapsille tärkeää. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma kaveri! Uuteen kotikaupunkiin voi tutustua myös omien ystävien kanssa. Samalla, kun lapset opettavat toisilleen puhekieltä ja sosiaalisia taitoja, saa jokainen tuntea olevansa erityinen ja pidetty kavereiden keskuudessa.
Laajimpana tavoitteena VALMOssa on opiskelun sujuvuus ja ehjät sosiaaliset suhteet. Kun opiskelu sujuu ja sosiaaliset suhteet ovat kunnossa, koulupolku saattaa lopulta muodostua samanlaiseksi kuin syntyperäisillä suomalaisilla lapsilla. Kaveripiirin ja opiskelu- sekä kielitaitojen avulla oppilailla on mahdollisuus toteuttaa haaveitaan myöhemmin elämässään.

Mikä sinusta tulee isona? VALMOn oppilaiden haaveita.

Mikä sinusta tulee isona? VALMOn oppilaiden haaveita.


Sari Sahlgren, Hakametsän koulun VALMO-opettaja
Anni Talvinen, erityisopettaja ja koulun digitutor
 
4.11.2020 12:30
Verin, Galicia joulukuu 2019. Uudenkaupungin yhtenäiskoulun ja espanjalaisen kumppanuuskoulun oppilaita ja opettajia yhteiskuvassa.

Erasmus-hankkeita Uudessakaupungissa

Verin, Galicia joulukuu 2019. Uudenkaupungin yhtenäiskoulun ja espanjalaisen kumppanuuskoulun oppilaita ja opettajia yhteiskuvassa.

Erasmus-hankkeita Uudessakaupungissa

Lukuvuonna 2019 - 2020 kansainvälisyys nostettiin Uudenkaupungin kouluissa keskeiseksi teemaksi ja lukuvuoden alkaessa käynnistyi kaksi opetushallituksen rahoittamaa Erasmus-hanketta Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa. KA101-liikkuvuushanke käsittää opettajien täydennyskoulutuskursseja ja KA229 on koulujen välinen kumppanuushanke sisältäen oppilaiden ja opettajien välistä yhteistyösä ja vierailuja kumppanuuskoulujen välillä. Hankkeeseen kuuluvia kouluja oli lisäksi mukana Espanjasta, Italiasta, Portugalista ja Unkarista. Hankkeiden oli tarkoitus jatkua myös lukuvuonna 2020 - 2021, mutta maailmanlaajuinen koronapandemia muutti suunnitelmia ja keskeytti hankkeet keväällä 2020. Haluamme tässä jutussa kertoa näistä hankkeista ja tehdä näkyväksi tavanomaisen koulutyön lisäksi tapahtuvaa toimintaa. Hankkeita jatketaan heti tilanteen niin salliessa.

Uusikaupunki syyskuu 2019. Eri maiden koulujen opettajat kävivät syyskuussa vierailemassa Uudessakaupungissa ja suunnittelemassa yhdessä hankkeeseen liittyviä vierailuja. Kuvassa opettajat ovat tutustumassa Haiduksen saareen.


KA229-hanke on nimeltään Sharing4Caring ja hankkeen puitteissa pyritään vertaamaan ja lisäämään oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman yhteisönsä toimintaan eri maissa. Hankkeen piti olla kahden lukuvuoden mittainen ja se käynnistyi syyskuussa 2019, jolloin kaikkien kumppanuuskoulujen opettajia oli muutaman päivän vierailulla Uudessakaupungissa. Hankkeen parissa työskentelyn lisäksi vierailevat opettajat tutustuivat toisiinsa, kouluun ja sen henkilökuntaan ja oppilaisiin, Uuteenkaupunkiin, saaristoon sekä Turkuun. Pandemian vuoksi hankkeelle on annettu lisäaikaa.

Joulukuussa oppilaat Saku Järvinen (8B), Katarina Maikola (8D), Eerika Ojaniemi (8C), Aleksi Poikela (8F) ja Emma Usvala (8F) sekä opettajat Miia Käär ja Pauliina Lahtinen vierailivat Verinissä, Galiciassa tapaamassa espanjalaisen kumppanuuskoulumme oppilaita, heidän perheitään ja opettajia. Alempana tässä julkaisussa on oppilaiden kirjoittama juttu vierailusta.

Espanja 2019.

Hankkeen oli tarkoitus jatkua oppilasvierailuilla Italian ja Portugalin kumppanuuskouluihin syksyllä 2020 ja Unkarin kumppanuuskouluun keväällä 2021. Lisäksi suunnitelmissa oli vastaanottaa oppilaita ja opettajia kaikista kumppanuuskouluista vierailulle alkuvuodesta 2021. Opettajien piti tavata vielä kaksi kertaa oppilastapaamisten suunnittelun ja hankkeen raportoinnin merkeissä. Hankkeeseen kuului myös koululla viikottain kokoontuva, kaikille koulun oppilaille avoin Erasmus-kerho, jossa pidettiin yhteyttä kumppanuuskouluihin, tehtiin tapaamisiin liittyviä ennakkotehtäviä ja tutustuttiin kumppanuusmaiden kulttuuriin. Koronatilanteen vuoksi kansainvälisyyshanketta ei kuitenkaan ole voitu toistaiseksi jatkaa suunnitelmien mukaisesti. Uudessakaupungissa keskitytään lukuvuonna 2020 - 2021 edistämään kansainvälisyyttä paikallisesti.

 


ESPANJAN LIIKKUVUUS eli vierailu Espanjaan joulukuussa 2019

teksti: Saku Järvinen, Katarina Maikola, Eerika Ojaniemi, Aleksi Poikela ja Emma Usvala

Matkamme alkoi 1.12., kun lähdimme taksilla kohti Turun juna-asemaa. Turusta menimme junalla Pasilaan, ja siitä vaihdoimme junaa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Ensin lensimme Münchenin lentokentälle ja siitä kipitimme seuraavalle lennolle Portoon. Portossa vietimme yhden yön hotellissa, missä tapasimme ensimmäistä kertaa muiden maiden oppilaita ja opettajia. Illalla kävimme myös kiertelemässä ympäri Porton kaupunkia ja kävimme katsomassa merkittävimmät nähtävyydet.

Espanja 2019. Uudenkaupungin yhtenäiskoulun oppilaita ihailemassa maisemia.
Maanantaiaamuna söimme ja lähdimme bussilla kohti Veriniä muiden oppilaiden kanssa. Matkalla otimme kyytiin myös Portugalin oppilaat. Matkaan kului noin kaksi tuntia.

Ajoimme suoraan koululle, missä tapasimme tapasimme tervetuliaisjuhlassa parimme, joihin olimme jo etukäteen tutustunee netin avulla. Maanantaina olimme koulussa tutustumassa, sekä pelaamassa erilaisia tutustumisleikkejä, joihin myös koulun rehtori osallistui. Kävimme myös espanjantunnilla. Koulun jälkeen menimme koteihimme ja illalla menimme yhdessä pariemme kavereiden kanssa kiertelemään ympäri Veriniä. Asuimme espanjalaisissa perheissä, joihin olimme myös saaneet jo tutustua etukäteen. Perheiden vanhemmat eivät puhuneet sujuvaa englantia, joten kodeissa juttelimme vain oppilaiden kanssa.

Tiistaina koulu alkoi 9:00 ja silloin katsoimme elokuvan koulun auditoriossa ja meille pidettiin myös ensiapukoulutus. Tiistaina pidettiin myös hyväntekeväisyysjuoksu, jossa sai juosta tai kävellä noin kilometrin pituista reittiä. Illalla kiertelimme taas kaupunkia ja kävimme mm. skeittipuistossa. 

Keskiviikoksi olimme valmistaneet yhdessä perheidemme kanssa espanjalaista ruokaa ja maistelimme ja arvostelimme niitä koulussa. Olimme etukäteen tehneet myös "reseptit itsestämme", jotka luimme muille. Silloin meille myös kerrottiin kiusaamisen haitoista ja näytettiin aiheeseen liittyvä elokuva. Iltapäivällä osallistuimme myös liikuntatunnille.

Torstaina meille oli järjestetty pakohuone koulu kirjastoon, joka suoritettiin joukkueissa, joihin kuului yksi oppilas joka maasta. Pakohuoneesta pääsi pois ratkaisemalla kuhunkin maahan liittyneen pulman. Iltapäivällä jokaisen maan oppilaat esittivät oman kotimaansa Euroviisujen ehdokas- tai voittajabiisin, joista äänestettiin pisteiden avulla voittaja. Suomi sijoittui neljänneksi laululla "Hard Rock Hallelujah". Illalla menimme yhdessä kaikkien Erasmus-oppilaiden kanssa syömään ja viettämään iltaa ravintolaan. Meille oli järjestetty terassille pitkä pöytä, johon mahduimme kaikki syömään yhdessä. Silloin pystyimme tutustumaan ja viettämään mukavaa aikaa kaikkien kanssa. Vaikka illalla tuli hieman kylmä, niin torstai-ilta oli silti ehkä paras.

Perjantaina aamulla lähdimme Santiago de Compostelaan päiväksi. Siellä pääsimme käymään katedraalissa ja saimme kirkossa esittelykierroksen. Näkymät olivat myös upeita ja saimme hienoja kuvia. Kävimme myös museossa.

Santiago de Compostela joulukuu 2019. Oppilaita ja opettajia Suomesta, Espanjasta, Italiasta, Portugalista ja Unkarista.


Lauantaiaamulla lähdimme bussilla kohti Portugalin lentokenttää ja sieltä lensimme Münchenin lentokentälle, josta jatkoimme takaisin Suomeen. Kotona olimme sunnuntaina aamuyöllä.

Parasta reissussa oli ihmiset, jotka ottivat meidät todella hyvin vastaan. Perheet ottivat meidät heti hyvin arkeen. Ainoastaan yhden perheen vanhemmat osasivat englannin kieltä. Saimme maistaa erilaisia ruokia ja jälkiruokia. Kun oli lähdön paikka, monet olivat tutustuneet niin hyvin, että kyyneleitä näkyi runsaasti. Meistäkään kukaan ei olisi halunnut lähteä vielä.
 
30.10.2020 12:00
Toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen kalenteri.
TOI, toiminta-alueittain järjestettävä opetus, työpaikkaohjaus, työelämäyhteistyö, työharjoittelu
Hakametsän koulu sai tunnustusta, kun koulun toiminta-alueittain järjestettävä opetus sai tiedon, että se tullaan palkitsemaan hyvästä työelämäyhteistyöstä Novidan kanssa.
Toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen kalenteri.

Hakametsän koulu sai tunnustusta, kun koulun toiminta-alueittain järjestettävä opetus sai tiedon, että se tullaan palkitsemaan hyvästä työelämäyhteistyöstä Novidan kanssa. Varsinais-Suomen ammatilliset oppilaitokset palkitsivat diplomein alueensa työssäoppimispaikkoja, jotka perehdyttävät ansiokkaasti opiskelijoita työn tekemiseen oman työnsä ohella. Palkitsemiskriteereinä pidettiin mm. seuraavia asioita: ohjaaja tai yritys on tehnyt hyvää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen kanssa, ollut aktiivisesti mukana kehittämässä ammatillista koulutusta, tuonut työelämän näkökulmaa koulutukseen sekä tukenut kiitettävästi työssäoppijoiden kehittymistä ammatillisessa kasvussa. Erityisesti Hakametsän koulun TOI-opetus sai kiitosta erityisopiskelijoiden ja erilaisten oppijoiden hyvästä huomioimisesta työpaikkaohjauksessa. Hakametsän koulussa työskentelevä koulunkäynninohjaaja Netta Karru on osallistunut työpaikkaohjaajakoulutukseen (3 osp), jossa pohdittiin mm. uudistunutta lähihoitajakoulutusta, työpaikkaohjaajan roolia ja tehtäviä, ohjauksen suunnittelua, opiskelijan arviointia ja tutustuttiin osaamisalojen uusiin kriteereihin.

Hakametsän koulussa annetaan yksilöllistä opetusta erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Opetus toteutetaan toiminta-alueittain, jossa huomioidaan erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tarpeet. Toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen tavoitteena on antaa oppilaalle sellaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat oppilasta suoriutumaan mahdollisimman itsenäisesti elämässään. Toiminta-alueet ovat motoriset taidot, kieli- ja kommunikaatiotaidot, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot sekä kognitiiviset taidot. Tavoitteet ovat aina yksilöllisiä.

Lapsi tallilla.

Opiskelijoille toiminta-alueittain toteutettava opetus tarjoaa monipuolisen harjoittelupaikan ja oppimisympäristön, jossa on mahdollista tutustua vaativan erityisen tuen opetukseen sekä ohjausmenetelmiin. Opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua monipuolisesti mm. puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointimenetelmiin. Koulun arjessa päivittäin käytössä puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät, kuten kehoviittomat, tukiviittomat, esinekommunikaatio, oppilaiden yksilölliset kommunikoinnin apuvälineet, katseenohjauslaitteet, irtokuvakansiot, PCS - kuvien käyttö, puhepainikkeet ja - sovellukset tulevat opiskelijoille tutuksi harjoittelujaksojen aikana.

Toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa toteutuu kuntouttava työote, moniammatillista yhteistyötä tehdään myös mahdollisuuksien mukaan oppilaiden terapeuttien kanssa. Opiskelijoilla on mahdollisuus harjoittelujakson aikana tutustua mm. oppilaiden yksilölliseen puhe-, toiminta- ja fysioterapiaan sekä ratsastusterapiaan. Kuntoutus tukee sekä oppilaan kuntoutumisen että oppimisen tavoitteita. Koska opetus toteutuu oppiaineiden sijaan toiminta-alueittain, niin myös oppimista tapahtuu pulpetin äärellä istumisen sijaan usein myös koulun ulkopuolisissa ympäristöissä. Toiminnallista oppimista toteutetaan mm. uimahallilla ja ratsastustallilla, käytännön taitoja voidaan taas harjoitella esimerkiksi kirjastossa, kahvilassa tai vaikka lähikaupassa.
 
Hakametsän koulun TOI-opetuksessa on vuosien aikana suorittanut harjoittelujaksoja useita lähihoitajaopiskelijoita. Opiskelijat ovat tervetulleita jatkossakin Hakametsään työharjoittelujaksoille!


Pipsa Appelblom, Hakametsän koulun TOI-opetuksen opettaja
Mariette Holanne, luokanopettaja ja koulun digitutor
6.5.2020 10:42
demotila kasvatus opetus
opetus, kasvatus, uusikaupunki, pedagogiikka, pedakomiikka, lukio

Uudessakaupungissa on valmistelussa merkittävä kasvatuksen ja kulttuurin hanke. Sivistys- ja hyvinvointikeskus (SIHY) valmistuminen ennakoidaan vuodelle 2023, jolloin yhtenäiskoulun oppilaat, lukion opiskelijat, 87 varhaiskasvatuksen lasta, nuorisotoimi, liikuntatoimi, kansalaisopisto ja musiikkiopisto täyttävät toiminnallaan uuden rakennuskompleksin.

demotila kasvatus opetus

Uudessakaupungissa on valmistelussa merkittävä kasvatuksen ja kulttuurin hanke. Sivistys- ja hyvinvointikeskus (SIHY) valmistuminen ennakoidaan vuodelle 2023, jolloin yhtenäiskoulun oppilaat, lukion opiskelijat, 87 varhaiskasvatuksen lasta, nuorisotoimi, liikuntatoimi, kansalaisopisto ja musiikkiopisto täyttävät toiminnallaan uuden rakennuskompleksin.


SIHY on herättänyt paljon mielenkiintoa paikallisessa keskustelussa - ja täysin aiheesta. Rakentamiseen tullaan sitomaan veronmaksajien rahoja pitkälle tulevaisuuteen ja toki jokaisella tähän kokonaisuuteen liittyvällä on oikeus sanoa mielipiteensä. Karkeasti ottaen keskustelu on tiivistynyt sisällöllisesti vanhan säilyttämiseen ja sen vastapainona uuden rakentaminen sisältäen vanhan rakennuskannan purkamisen. Tämä koskee nimenomaan koulua: erityisesti Viikaisten koulurakennus koetaan sivistyksen pyhättönä, jonka historiallisella menneisyydellä koetaan olevan merkittävä paikka uusikaupunkilaisessa metatarinassa sivistyksen synnystä ja sen keskustelun mukaan uskotaan kantavan myös tulevaisuuteen.

 

Opetus ja kasvatus on meidän pedagogien perustyötä ja tarvitsemme työhömme tilat, joissa voimme noudattaa voimassaolevia opetussuunnitelmia ja muita opetushallinnon viisaudessaan meille suomia määräyksiä. Ei ole olemassa yhtä oikeanlaista konseptia, joka kertoo minkälaiset tilojen tulisi olla. Tässä suhteessa ajat ovat muuttuneet: vaikkapa 50-luvun koulurakentamisessa oli selkeä rakenne, joka toistui lähes kaikissa tuon ajan oppilaitoksissa. Viikaisten rakennuksessa tämän hengen voi kokea. Kyseessä on erinomainen tilaratkaisu luokkamuotoiseen frontaaliopetukseen ja aika on näyttänyt senkin, että perinteiset luokkatilat taipuvat myös ryhmätyöskentelyyn ja kalusteiden muunneltavuudella voidaan parantaa ergonomiaa ja oppimiseen liittyvää viihtyvyyttä ja sitä myöten myös oppimistuloksia. 


Mikä on muuttunut sitten 1950-luvun? Yhteiskunnassa on edetty kiihtyvän digitalisoitumisen rytmissä viime vuosituhannen lopulta. Tämä muutos on koskenut työelämää, jokaisen ihmisen arkea ja tottaikai myös opetuksen ja kasvatuksen kaikkia toimijoita. Esimerkiksi lukiokoulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Lisäksi koulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijoille valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Tämä tavoite on johtanut siihen, että digitalisaatio on osa jokaisen lukiolaisen jokaista oppituntia - ylioppilastutkintokin suoritetaan sähköisenä.  


Yksi strateginen linjaus Uudenkaupungin opetustoimessa on viime ja tällä lukukaudella valmisteltu Digipolku-aineisto, jolla tähdätään yhtenäiseen digitaitojen kehittämiseen kaikkien ukilaisten lasten ja nuorten osalta, jotta toiselle asteelle siirryttäessä jokaisella olisi tarpeelliset taidot ja valmiudet selvitä jatko-opinnoissa. Digitaidot ovat yksi esimerkki isosta pedagogisesta toimintatapamuutoksesta, jossa elämme tänään. Tämän ohella ehkä keskeisin pedagogista kenttää puhuttava asia on hyvinvointi. Mitä voimme tehdä edistääksemme lasten ja nuorten hyvinvointia? Hyvinvointioppimista pitää kehittää, mutta myös oppimisesen toimintakulttuurin kehittämisestä tulee jatkaa, jotta hyvinvointi mahdollistuu.  Toimintatapojemme, tarjoamamme oppimisympäristön ja päivittäin tekemämme työn täytyy olla sellaista, että se tukee oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinointia.


SIHY-hanke on avain edellä mainittuun hyvinvointityöhön ja se on avain myös helpottamaan digitaalisuuden askelten ottamista tulevaisuudessa. Joustomuunneltavuus tulee näkymään konkreettisesti kalusteissa ja tilaratkaisuissa, mutta joustomuunneltavuus täytyy nähdä myös virtuaalisen oppimisympäristön ja konkreettisen tilan joustavana yhteistyönä ja muunneltavuutena. 


Nykyisissä Sihyn vaikutusalueen tiloissa (perusopetus ja lukio) on päällemaalattu perinteisiin luokkatiloihin sähköinen oppimisympäristö, joka laajentaa oppimiskokemusta ajasta ja paikasta riippumattomuuden suuntaan. Jo usean vuoden ajan Ukissa on otettu askelia pakolliseen suuntaan ja tämä mahdollistaa uudenlaisia tapoja oppia. Huolimatta sähköisen oppimisen vallankumouksesta emme ole luopuneet lähiopetuksesta. Digitaalisuus on pikemminkin osoittanut sen, että lähiopetus on merkitykseltään korvaamaton.  


Hyvivointinäkökulma oppimisessa on iso haaste ja tähän uudenlaiset joustomuunneltavat tilat voivat tarjota paljon työkaluja. Kun nykyisessä mallissa operoimme pääasiassa OT3- tyyppisessä 56-60 neliön luokkatiloissa ryhmän koosta riippumatta, on SIHYn mahdollista tarjota oikeankokoisia toimintaan sopivia tiloja. Muunneltavuudella saavutetaan etuja silloin kun ryhmäkoko vaihtelee. Ikäluokat ovat esimerkiksi 7-9 luokkien osalta sadan molemmin puolin. Varmuudella jatkossakin pääosa opetuksesta toteutetaan 16-25 opiskelijan ryhmissä, mutta viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että meillä on valtava tarve 1-4 opiskelijan vetäytymisen tiloille ja välillä olisi tarpeen saada 60 oppilasta tai 100 oppilasta yhteen paikkaan. Käytännössä vetäytymistä toteutetaan nykyisessä mallissa käytävillä ja esimerkiksi kirjavarastoissa. Suurempaa tilaa on ainoastaan Viikaisten auditorio, joka toimii frontaaliopetuksessa, mutta ei muuten. 


Nykykoulusta puuttuvat neuvottelutilat kokonaan ja on tunnistettava, että opiskelijahuoltolain uudistus on tuonut valtavan määrän opiskelijakohtaista verkostoyhteistyötä kouluille. Tämä työ tarvitsee myös asianmukaista tilaa - jota voidaan joustavasti käyttää myös pedagogisiin tarpeisiin vapaana ollessaan. Puhumattakaan SIHYn tavoitteesta tarjota tiloja kaupunkilaisille, yhdistyksille ja erilaisille yhteenliittymille kokoontumisiaan varten. Toiminnallinen suunnittelu tähtää siihen, että oikeasti koulupäivien aikanakin SIHYssä kohtaavat eri toimijat ja voivat sulavasti käyttää tiloja rinnakkain.


Yhteiskunnan muuttumisen heijastuma pedagogiikassa on se, että pedagogiikkaa pyritään kehittämään koko ajan. Pedagogiikalle pyritään löytämään muotoja, jotka vastaavat nykyajan tarpeisiin. Väistämättä kaiken uuden löytämiseen kuuluu kokeileminen, epäonnistuminen, virheet ja sitä kautta uudelleen jaloilleen nousu ja oppiminen. On tunnustettu ja tutkittukin tosiasia, että virheistä oppiminen on tehokasta. Otsikossa mainittu pedakomiikka termi kuvaa sarkastisesti oppineiden ja kehittäjien luomia uusia pedagogisia innovaatioita ja suuntauksia joista osa on tuomittu epäonnistumaan jo syntyessään. Pedakomiikka on keskusteludiskurssi, joka ylläpitää muutosvastarintaa ja tekee naurunalaiseksi kehittämistyötä varsin systemaattisesti.


Pedakomiikasta tai pedagogiikasta ei löydy yhtä totuutta, joka olisi jokaisen opettajan yhteinen toimintamalli. Pedagogiikka on aina opettajansa näköistä ja tämä on suomalaisen opetusjärjestelmän ehkä merkittävin vahvuus. Opettajuus on hiljalleen voimistunut yhteisopettajuuden ja tiimeissä tekemisen erilaisilla metodeilla. Tämä heijastuu vääjäämättä myös oppilaiden ja opiskelijoiden työskentelyyn. On aiheellista kysyä, mitä ovat käsitteet luokka, oppitunti, luokkatila, oma opettaja ja koulu uudessa SIHYssä.

SIHYN oppimisalue sisältää paljon erilaisia ja eri tarkoituksiin suunniteltuja oppimisen paikkoja ja tarvittaessa joustaa isommaksi tilaksi, jossa ikäluokka tai kaksi voi toimia tilapäisesti yhdessä. Oppitunti on perinteisessä mielessä 45 minuttia tehokasta ja 15 minuuttiä välituntia - tämä ei suinkaan aina vastaa opetuksen tarkoituksenmukaisen järjestämisen mukaista  toimintatapaa. Nytkin ison koulun kellojen soitoista huolimatta oppituntien kierto elää omaa elämäänsä - tulevaisuudessa vielä selkeämmin oppimisalueiden sisällä päivärytmi etenee pedagogisen tavoitteen ja lapsen hyvinvoinnin rytmiikalla, tulevassa mallissa voidaan huomioida paremmin eri ikäisten opiskelijoiden tarpeita. Yhteisopettajuuden vaikutus tulee heijastumaan pedagogiikan monipuolistumisena ja opettajuuden voimavarojen parempana hallintana. Tämä heijastus kohdistuu niin oppilaisiin kuin opettajiin itseensäkin. SIHYn kaltainen ratkaisu helpottaa ja mahdollistaa yhteistyön lisäämisen, tarvittaessa varmasti mahdollistaa senkin, ettei yhteistyö lisäänny. Kuitenkin viimeisten vuosien kokemus on käytännössä osoittanut, että tämä työn tekemisen voimaannuttava työtapa ei ole pedakomiikkaa vaan aitoa pedagogiikkaa. 


Toivon SIHY-keskusteluun näkökulmia pedagogiikasta ja miksei myös pedakomiikasta, jotta puhumme siitä palvelusta, jota uuden sihy-keskuksen tiloissa tullaan tarjoamaan. Kaupungissa ei tarvita yhtään rakennusta vain rakennuksen historian tai fyysisen puhuttelevuuden vuoksi. Koulutiloja tarvitaan pedagogiseen työhön, jonka täytyy vastata oman aikamme vaatimuksia.

Esa Pirkola
Uudenkaupungin lukion rehtori

(Kirjoitus on julkaistu aiemmin blogissa https://reksinlokikirja.blogspot.com/)

21.1.2020 10:45
Hehkuvan Koulun logobanneri.
laatu, kohtaaminen, hyvinvointi, #suomenparasperusopetus, #hehkuvakoulu
Terveisiä Uudestakaupungista! Olemme pohtineet paljon opetuksen laadun syvintä olemusta. Meidän pitää tehdä valtava määrä erilaisia suunnitelmia, ohjeistuksia, raportteja, tilastoja, päätöksiä, arviointeja ja laatukortteja. Meidän pitää arvioida ja kehittää tavoitteita, sisältöjä, oppimisympäristöjä, opetusmenetelmiä ja yhteistyökumppaneiden verkostoa. Kaiken tämän hässäkän ja jatkuvan kiireen keskellä on tarpeen pysähtyä – ei vaan hetkeksi, vaan toistuvasti – perustehtävämme äärelle.

Hehkuvan Koulun logobanneri.
Terveisiä Uudestakaupungista! Olemme pohtineet paljon opetuksen laadun syvintä olemusta. Meidän pitää tehdä valtava määrä erilaisia suunnitelmia, ohjeistuksia, raportteja, tilastoja, päätöksiä, arviointeja ja laatukortteja. Meidän pitää arvioida ja kehittää tavoitteita, sisältöjä, oppimisympäristöjä, opetusmenetelmiä ja yhteistyökumppaneiden verkostoa. Kaiken tämän hässäkän ja jatkuvan kiireen keskellä on tarpeen pysähtyä – ei vaan hetkeksi, vaan toistuvasti – perustehtävämme äärelle.

Onko sillä väliä, millä menetelmällä opetetaan? Onko väliä, opitaanko tietokoneiden kanssa vaiko opettajan puheesta? Pitääkö opetuksen olla toiminnallista, draamallista, teoreettista vaiko kaikkea vaihdellen? Onko väliä, miten monta suunnitelmaa meillä on opetussuunnitelman liitteenä? Onko väliä, miten usein lähdetään luokasta ulos oppimaan tai onko luokassa pulpetteja vaiko ei? Tarvitsemme kaikkea tätä hyrinää ja tohinaa, keskustelua ja väittelyä. Maailma ympärillä muuttuu ja koulu ei voi jäädä pelkästään menneisyyden vangiksi ja kulttuuritradition siirtäjäksi. Meidän pitää olla myös luomassa uutta.  Mutta tämän kohinan keskellä on tarpeen pysähtyä miettimään, mikä onkaan kaikkein tärkeintä.

Kaikkein tärkeintä meille on, että koulussa on hyvä olla, niin oppilaiden kuin henkilökunnankin. Hyviä oppimistuloksia ja työn tuloksia ei saavuteta ilman mielen hyvinvointia ja hyvää oloa. Rakennamme toimintakulttuuria niin, että meidän kouluissa jokainen kokee olevansa hyväksytty, rakastettu ja arvostettu omana itsenään.  Hyväksymisen ja arvostuksen tunteen myötä alamme hehkua ja pystymme ottamaan käyttöön parhaat voimavaramme. Ja kun yksilöt hehkuvat, myös koulut hehkuvat. Kaikkien yksilöiden ja yksiköiden ei tarvitse olla samanlaisia, vaan kukin voi profiloitua ja hehkua omista vahvuuksistaan käsin.

Me rakennamme opetustoimemme laatua luomalla käytänteitä ja toimintakulttuuria, jonka varassa löydämme oppilaista ja aikuisista parhaat puolet. Emme niinkään kaivele toistemme heikkouksia, vaan rakennamme vahvuuksille. Vahvistamme läsnäoloa, osallisuutta, rauhaa ja toinen toisemme kuuntelemista. Tätä työtä teemme myös rehtoreiden kesken. Ja kun yksilöt alkavat hehkua, myös koko yhteisö hehkuu hyvinvointia ja sitä kautta myös hyviä oppimistuloksia ja työn tuloksia. Näin mitä parhaiten toteutamme myös kaupunkimme strategian hyvän elämän tavoitteita. 

Tässä blogissa tuomme esille näkemyksiämme hehkuvasta koulusta ja kerromme, miten ratkomme ongelmia ja vahvistamme hyvää. Kerromme miten innostamme oppilaita ja aikuisia hyvinvoinnin kautta myös yhä parempiin oppimistuloksiin ja suorituksiin.

Haastamme sinut mukaan myös #suomenparasperusopetus -kampanjaan sosiaalisessa mediassa. Haluamme haastaa sinut mukaan arvostamaan opetustointa ja tekemään sellaisia tekoja jokaisessa kunnassa, että yhä useampi voi liittää viestiinsä hashtagin #suomenparasperusopetus. Yhdessä rakennamme yhä parempaa koulumaailmaa.

                                                                                       Arja Kitola, opetustoimenjohtaja
 
20.1.2020 15:51