Suomi
Kaupunkisuunnittelu

Kaavoituksen historiaa

Asemakaava  1855, Chiewitz
Vuonna 1617 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf perusti Uudenkaupungin kaupankäynnin keskukseksi. 1649 Kreivi Kustaa Kustaanpoika antoi  käskyn kaupungin uudelleenjärjestelystä,  jolloin maanmittari Claes Claesson laati kaupungille ensimmäisen  asemakaavan. Tämä asemakaava on edelleen Uudenkaupungin keskustan sijainnin, asemakaavan ja korttelimitan perustana.

 

1600-luku

 
1617 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf perusti Uudenkaupungin kaupankäynnin keskukseksi 19.4.1617.

Kustaa II Aadolf
  Kaupunki kasvoi nykyisellä paikallaan aluksi epäsäännöllisenä asutuksena torin, kahden pitkittäiskadun ja yhden poikkikadun muodostaman rungon varaan.
1644 Kaupunkilaisten viherrakentaminen perustui hyötykasviviljelyyn ja mm. humalatarha perustettiin vuonna 1644 keskelle kaupunkia.
1649 Kreivi Kustaa Kustaanpojan käsky kaupungin uudelleenjärjestelystä.
  Maanmittari Claes Claessonin asemakaava oli kaupungin ensimmäinen asemakaava. Asemakaava on edelleen Uudenkaupungin keskustan sijainnin, asemakaavan ja korttelimitan perustana.
kuva asemakaavasta
1650 Noin tuhat asukasta.
  1600-luvulla kaupunginlahti suojaisa satama pienemmille laivoille. Aitat kaupungin puolella; lastauspaikkoja Sorvakon puolella.

1700-luku

 
1700-1721 Suuri Pohjan sota.
  Lähes kaikki asukkaat jättivät kaupungin ja tilalle tulivat venäläisen miehittäjät. Venäläisten rakentamiin linnoituslaitteisiin kuului kevyitä maavallituksia Sorvakon puolella ja Vallinmäellä.
1721 Uudenkaupungin rauha.
  Rauhanneuvottelut 1721 tapahtuivat vaatimattomissa ja tilapäisissä puitteissa. Rauhan palattua kaupungissa oli enää 24 taloa jotenkuten asuttavassa kunnossa.
  Rauhan jälkeen kaupunkia rakennettiin uudelleen, mutta kehitys oli varsin verkkaista.
   
kuva asemakaavasta
  Asukkaita n. 600.
1750 > Istutettiin ensimmäistä kertaa katujen varsille puita. Kadut olivat kuitenkin melko kapeita, joten tilaa puille ei ollut paljon.
1752 Alinen ja Ylinen Pitkäkatu saivat nimensä.
1764 Tori jaettiin tonteiksi.
  Tonttipula, uudisasutus levisi ruutukaavan ulkopuolelle.
  Kaupunginlahden mataloituminen , sataman siirtyminen ulommas.

1800-luku

 
  Kaupungin taloudellinen kehitys oli 1800-luvun alkupuolella suotuisa, kauan odotetut tapulioikeudet saatiin ja alkoi nousukausi. Taloudellinen loistoaika sijoittui vuosiin 1836-1855, jolloin uusikaupunkilaisten harjoittama meriliikenne kasvoi reippaasti.
  Asukkaita noin kolmetuhatta.
1842 Kaupungissa oli 306 tonttia.
  Edelleen tonttipula, kaupungin laajentamispäätös.
1846 Kaupungin itäosa, lähes puolet kaupungista, paloi.
  Alkoi jälleenrakennustyö vanhan kaupunkirakenteen pohjalta.
  Keskikaupungilla yksi kortteli jaettiin neljään tonttiin, laitakaupungilla jopa kuuteen tonttiin.
  Tonttien väliselle rajalle määrättiin istutettavaksi palosola.
  Kaupungin aluetta myös laajennettiin pohjoiseen ja itään.
  Maistraatti määräsi, että pääkatujen varteen sai rakentaa vain edustavia taloja hyväksyttyjen piirustusten mukaan.
 
kuva asemakaavasta
Kartta kaupungin tulipaloista/T.Mökkönen
1850 Sorvakon silta.
  Vallimäen istutus, paviljonkiin ravintola.
1855 Tulipalo, jossa tuhoutui torilta länteen oleva alue.
 
kuva asemakaavasta
  Palon jälkeen Lääninarkkitehti Chiewitz sai tehtäväksi laatia uuden asemakaavan. Tämä asemakaava laajensi jo edellisen palon jälkeen toteutetut periaatteet koskemaan koko kaupunkia.
1856 Chiewitzin laatima asemakaava vahvistettiin.
 
kuva asemakaavasta
  Kaava on tämänhetkisen, yhtenäisen puutalomiljöön kannalta oleellinen.
  Katuja levennettiin ja tonttikokoa suurennettiin.
  Kaupunki jaettiin myös kahteen osaan kaupunkikuvallisella sommitelmalla, jolle sijoitettiin tori sekä puistoja ja uusi kirkko.
  Empirekauden mukainen rakennusten sijoittelu ja rakentamistapa. Pääsääntöisesti rakennettiin 1-kerroksisia aumakattoisia puurakennuksia, vain muutamia kivitaloja.
  Merirahtien loppuminen 1800-luvun loppupuolella vaikutti kaikkien kaupunkilaisten ansiotuloihin eikä kivitaloja  ollut varaa rakentaa.
1880 > Kaupungin ilmettä alettiin määrätietoisesti kohentamaan.
  Asemakaavassa velvoitettiin istuttamaan puita joka toiselle pitkittäiskadulle ja jokaiselle poikittaiskadulle sekä tonttien väliin ns. palokujille. Puulajeina käytettiin kotimaisia lehtipuita: saarni, vaahtera, lehmus ja jalava. Koivua istutettiin kaavan ohjeiden mukaan pääkaduille. Korttelien sisälle puutarhoihin istutettiin omena-, päärynä- ja luumupuita.
  Puistosuunnitelmia laadittiin ja kuntalaiset olivat valmiita sijoittamaan ja osallistumaan rakentamisiin.

1900-luku

 
1925 Rautatie
  Telakan laajeneminen
1960 n. 4500 asukasta
1963 Rikkihappo Oy
  1963 ja 1968  vahvistettiin asemakaavat, joilla annettiin keskustatonteille runsaasti rakennusoikeutta ja rakennuskorkeutta. Tarkoituksena oli uudistaa vanha ruutukaavaosa kerrostalokaupungiksi, vain vanha ja uusi kirkko säästettiin.
1965 Makeanveden allas valmistui. Allas rakennettiin patoamalla Sirppujoen suualueella sijaitsevat Velhoveden ja Ruotsinveden merialueet penkereillä. Se oli välttämätön teollisuuden veden tarpeen turvaamiseksi, sillä pelkästään Hangon saarelle sijoittunut Rikkihappo tarvitsi 600 000 kuutiota suolatonta vettä vuodessa ja kaupungin vesilaitos tuotti silloin vain 200 000 kuutiota. Altaan pinta-ala on noin 37 neliökilometriä ja tilavuus 160 miljoonaa kuutiometriä.
1968 Autotehdas
  Asukasluku kasvoi huimasti 1960-luvun lopulla teollistumisen myötä.
1970 Museovirasto otti Uudenkaupungin yhdeksi painopistealueeksi.
  Asemakaavan, kaupunkirakenteen ja rakennuskannan ominaisuuksia tutkittiin ja luokiteltiin säilynyt vanha rakennuskanta kuntonsa ja rakennushistoriallisten ominaisuuksien perusteella.
  Perustettiin työryhmä, joka selvitti miten puutaloalueen osalta tulisi menetellä. 
  Laadittiin korjausopas, jossa esiteltiin kunnostusmenetelmiä
  Asenne muuttui säilyttämismyönteiseksi. 
1984 Vahvistui asemakaava, jossa rakennukset suojeltiin julkisivuiltaan.
  Uudisrakentamista ohjeistettiin siten, että se sopii perinteiseen katukuvaan.

2000-luku

 
2001 Keskusta-alueen katujen päällysteen yleissuunnitelma.
  Kaupunginhallitus päätti, että osa keskusta-alueen kaduista säilytetään sorapintaisina ja asfaltoiduille kaduille jätetään reunoille viheralueet.
  Valaistusta uusitaan myös keskusta-alueella.
2015 Alkoi kaupunginlahden rannan kunnostus.



 

Kaupunkisuunnittelussa on tehty arviointi Uudenkaupungin meriveden korkeudesta vuonna 1617. Muinaista merenrantaviivaa voi tutkiskella Uudenkaupungin internetkarttapalvelussa. Palvelusta löytyy myös muita historiallisia karttoja, kuten esimerkiksi venäläisten tekemää senaatin karttaa vuodelta 1883 ja Uudenkaupungin kantakarttaa vuodelta 1954.
Klikkaa karttaikkunasta 'Suurenna kartta' ja pääset tutkimaan aluerajauksia.







Uudenkaupungin suurpalojen 1846 ja 1855  palojen likimääräiset rajaukset sekä niiden syttymispaikat. Vuoden 1846 suurpalon laajuudesta on kahta eri näkemystä. Lisäksi tuli tuhosi kokonaan Fabrinin korttelin Alisenkadun ja Sepänkadun kulmassa 13.11.1846, josta myös aluerajaus.
Rajaukset ovat peräisin Museoviraston vuoden 2001 Kaupunkiarkeologisesta inventoinnista.
Klikkaa karttaikkunasta 'Suurenna kartta' ja pääset tutkimaan aluerajauksia.
 

 

Miltä näyttävät kaupunkikuvat asetettuna nykymaiseman päälle?

Tutki Uudenkaupungin museon vanhoja kuvia laitettuna Googlen katunäkymän päälle Historypin-sivulla. Klikkaa vanhan kuvan alareunassa olevaa ihmishahmoa, pohjalle avautuu Googlen katunäkymä, sen päällä vanha kuva. Yläreunassa olevasta säätimestä voit himmentää vanhaa kuvaa.



Vanhoja karttoja, asemakaavoja ym. on myös katsottavissa museon sivuilla. Muutakin mielenkiintoista historiaa ja linkkejä vanhoihin valokuviin löytyy museon Tieto- ja kuvapalvelu-sivustolta.