VÄÄRÄNKÄTISSI KALSAREI

Ennemuinon, ko oli PYPis suvitöis, nii ihmiset tuliva pankkihin, ko he tarvittiva raha taik tahrosiva stä talletta. Sillo ol kaikil pankkikirja, joho merkattin pano ja nosto. Joka ehtopäiv tarkistetti, et kuip pali ol kumppaki ollu ja sit kassan kans täsmäytetti, et pitik paikkas. Sandeli Anja hoit kassa nii hyvi, etei tavallisest mittä murhet ollu, mut joskus, joltei kaik täsmän, nii ruvetti funteerama, et kuk olivap pankis käyn ja kenel ol voittu vääri raha antta. Sit ruvetti ihmisil soittama ja asja tarkistama. Kyl siihe aikka melkkest muist kaik, kuk olivap pankis päivä mittan käyn. Ja jos jolla ol veksel lankkemas ja kel rupes lähentelemä sulkemisaikka, nii Else taik Anja soittiva sil ihmisel, etei sunkka hän ol vaa asja unhottan. Usse se ihmine sanos, et orottakka ny yhde eine verra, ko hiuka viäl raha puuttu, jostan tarttis viäl hiukan krappi kokko. Sillo voisis kyl vähä odottakki ja ol auttavaine, kotei mikkä masin heti ruven sakko lykkämä.

Mä tykkäsin kovaste ol siäl töis, kosk ol kivoi kaverei, näk ihmissi eikä ollu valla mahdoton kiiru niinko nykysi. Ja uskokkan taik älkkä nii pankkisiirro oman kaupunkin pankkitte välil kävevä nii, et yks flik karas pankist toisse kysesten klapputten kans ja asja hoidus varmaste noppiammin, ko nykysin tiatokonette aikan.

Yhten päivän käve nii, et yks kaupunkin kenkäkauppiaist tul pankki, flättäs väskys tiskil ja sanos et hän nosta kaik rahas ja lopetta tilis, kosk PYP o ruven Bolsevikki pankiks. Vähä me siin Else, Anja, Riita ja Maijan kans funteeratti, et mitä se oikken tarkot, mut sit huamatti, et PYP ol vuakran Vason kenkkaupal tilojas ja kylmar Vasot vissin pidetti vähä vasemmistolaisen kauppan ja kylmar se vähän kans aiheut kilpailu kaupunkin kenkkauppatte välil.

Lehtise Lassi käve kans meijän pankis. Ain hänel ol jotta hauskoi jutui. Minu hän kiusas, kon kirjoti hänen kirjahas, et "pano", nii hän kysys, et "mistäs ny jo tiäsi" ja mä menin jämt punaseks naamastan, vaik hän oliki mu serkkun, kotei siihe mailma aikka semsist asjoist ollenkas puhuttu.

Kerra hän taas tul raha tililtäs nostama ja kerros, et Vasos myyrän kalsarei valla huakkia hintta ja hän meina osta oikke vaa ussemman pari.

Muutaman päivän pääst hän tul taas panki ovest sisäl ja me kysytti, et kumsek kalsari hän ol saan. Hän men vähä flaatiks, kerranki, ja sanos, et niis ol ollu yks teknine vika. Me ihmeteltti, et komne semne vika sit oikke voi kalsareis ol. Lassi selvit, et ne olivak kaik vääränkätissi.

"Kui nii, mil taval kalsari voiva vääränkätissi ol, eiköst niit etupääs konteis piret?"
No, Lassi rupes jo hermostuma meijän tiadohaluan, mut selit sit, et niis ol sepalus auk väärin päi, eikä Vaso suastun niit edes vaihtama, kosk ne oliva ollu alennusmyynnis. Kyl meil tul lysti, et oliki menny ostaman Bolsevikki kalsarei. Määki sanosi, et olssis menny meijän Tyran kaupast ostaman kunnollise raappahousu nii ei tarttis yhtenäs ol kät vaihtamas.

En tiär kui suuri vaikeuksi Lassil ol niitten kalsarittes kans, mut oltti me flika vallan tyytyväissi, kosk ei meijän tarvin varauttu vastavankaltassi harmeihi. Usko ainaki

Yks flik