|
Asukkaille / Kulttuuri ja museot / Museotoimi / Menneet näyttelyt ja verkkonäyttelyitä / Pienin pistoin - näyttely kirjotuista tekstiileistä Pienin pistoin - näyttely kirjotuista tekstiileistäPienin pistoin - kirjontaa Uudenkaupungin museon kätköistäVanhat kirjotut tekstiilit kertovat naisten ja arjen historiaa. Käsitöiden kautta tulee esiin naisen elämänkaari pikkutyttöjen merkkausliinoista taidokkaisiin valkokirjontatöihin. Arkikäytössä olleet tekstiilit on usein kulutettu loppuun, joten museon kokoelmiin ovat usein päätyneet ainoastaan koristeelliset, hienoimmat kirjontatyöt. Tämä näyttely on koottu Uudenkaupungin yli sata vuotta vanhan museon tekstiilikokoelmista. Haluamme täten kunnioittaa niitä uusikaupunkilaisia naisia, jotka ovat nämä työt erilaisissa kodeissa ja olosuhteissa tehneet. Samalla kiitämme niitä jälkeläisiä, jotka nämä arvokkaat työt ovat museoon aikanaan lahjoittaneet.
![]() ![]() ![]() Käsityötaito opittiin nuorena. Neula ja lanka annettiin jopa viisivuotiaalle tytölle ja muutaman vuoden kuluttua oli opittu peruspistot ja kirjailua. Ensimmäisinä töinä kirjottiin oma merkkausliina. Nuorena neitona tehtiin pieniä kirjottuja lahjoja, neulatyynyjä, pussukoita jne. Naimaikäisenä tytön tuli osoittaa taitonsa. Ennen varsinaisia kapioita ommeltiin sulhaslahjoja, jotka olivat usein pieniä henkilökohtaisia tarve-esineitä (esim. kirjaillut lompakot, käyntikorttikotelot, ristipistoin koristellut olkaimet tms.). Morsiamen varusteet ja kapiot ommeltiin yleensä kotona. Ompelutyössä auttoivat usein muut perheen naispuoliset jäsenet. Ystävättäret auttoivat morsiussukkanauhojen kirjomisessa. Kaikki tehtiin käsin. Ompelukone yleistyi käytössä vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Porvarisperheessä palveluskunta hoiti parsimisen yms. arkisen ompelun. Rouva saattoi keskittyä koruompeluun. Koruompelutöitä annettiin sukulaisille merkkipäivä-lahjoiksi. Rouvasväen kutsuille kaikki ottivat ompelutyön mukaansa.
Hienompi ompelu vaati hyvin ohuen neulan, ristipisto taas sellaisen, jossa on pyöristetty kärki. Parhaat neulat olivat englantilaisia, niiden kärki oli hiottu niin, ettei se rikkonut kankaan säikeitä. Hyvin varustettu neulatyyny silmä- ja nuppineuloineen oli jopa statusesine, joka asetettiin näkyville ompelupöydälle. Koruompelutyö pingotettiin ompelukehykseen. Sormustin oli tarpeen ompelussa, myös ompeluvahaa käytettiin, jotta lanka luisti hyvin ommellessa.
1900-luvun alussa sisustuksessa suosittiin kaikkea runsaasti: tyynyissä, liinoissa, verhoissa - kaikissa oli kirjontaa, hapsuja ja tupsuja. Seinät täytettiin kuvilla ja huoneentauluilla. Kaikille mahdollisille tavaroille ommeltiin suojuksia, laukkuja ja pusseja. Oli tyynyjen päiväsuojuksia, kampa-, nenäliina- ja lautasliinalaukkuja, pyykki-, kenkä, kaulus-, jauho- ja ryynipusseja, pyyheliinan peitteitä, pesukaapin liinoja, tarjotinliinoja, tarjottimen kannattimia jne.
![]()
1920-luvulta lähtien käsin tehdyn kirjonnan alkoi korvata konekirjonta. Käsityöharrastus kuitenkin säilyi. Jokainen vuosikymmen toi oman muotinsa. 1920-30-luvulla Art Deco -tyyli toi omat koristeet kirjontaankin, tyylitellyt ihmishahmot ja kukat. 1930-luvun lopulla uusi tyyli alkoi uusasiallinen tyyli joka puhdisti koteja turhasta. Keittiöt ja kiinteät komerot kätkivät kaiken ovien taakse. Peitteet ja pussukat kävivät tarpeettomiksi. |













Tulosta








